KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXVI

1. Haetaan hampaattomia politrukkeja

Hotellin respassa pantiin merkille, että vihapuheen pirua ajetaan taas kansalaisten sielusta pois, tai ainakin sen ajamisesta tykätään kovasti puhua. Tuoreimpana hyökkäyksenä Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti Euroopan neuvoston vihapuheen vastaisen kampanjan, jonka Suomen toteuttajana toimii Plan Suomi yhteistyössä Ihmisoikeusliitto ry:n kanssa. Nopeasti tarkastettuna tämä Plan on ”kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on kehitysmaiden lasten elinolosuhteiden parantaminen” ja meikäläistä sinänsä hieman ihmetyttää, kuinka suomalaisten puhua mälkyttämisen kyttääminen saa aikaiseksi sanotaammeko kaivoja Afrikkaan, mutta piruakos tässä takertua epäolennaisuuksiin.

Kampanjan nimihän on siis ”Nuoret vihapuhetta vastaan” ja siinä ” koulutetaan nuoria aktivisteja tunnistamaan ihmisoikeuksia loukkaava vihapuhe verkossa ja reagoimaan siihen”. Näiltä aktivisteilta edellytetään seuraavaa:

Olet juuri sopiva, jos olet

- 18–25-vuotias

- sitoutunut ihmisoikeuksiin

- kiinnostunut toimimaan aktivistina koko kampanjan ajan (vuosi 2013)

- aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä


Meikäläinen kun ei ole 18 – 25-vuotias eikä kovin aktivistikaan, niin mullahan tulee mieleen tietysti joittenkin mielestä typeriä kysymyksiä kuten esim. mitä tää ”sitoutunut ihmisoikeuksiin” oikein tarkoittaa? Onko olemassa joku lanketti, jonka allekirjoittamalla voi sitoutua ihmisoikeuksiin? Jos on, niin miksi mulle ei ole tuotu semmosta allekirjoitettavaksi? Minä kun kannatan ihmisoikeuksia. Vaan ehkä sellaista lankettia ei ole, ja ”sitoutuminen ihmisoikeuksiin” tarkoittaa tässä tapauksessa jotain ihan muuta, kuin mitä minä kuvittelen.

Vaan eihän siinä muuta kuin koulutus käyntiin, ja varsin komealtahan se kuulostaakin:

Kampanjassa koulutetaan 18–25-vuotiaita nuoria aktivisteja edistämään ihmisoikeuksia niin verkossa kuin sen ulkopuolella. Samalla herätellään myös suurempaa yleisöä huomaamaan ne vaarat, joita rasistinen ja syrjivä vihapuhe aiheuttaa ihmisoikeuksille, sananvapaudelle ja demokratialle.

Kampanjaan kuuluu sekä verkko- että offline-aktiviteetteja. Tarkoitus on puuttua verkon vihapuheeseen sen monissa muodoissa, keskustelupalstojen rasismista verkkokiusaamiseen. Samalla edistetään tietoisuutta ihmisoikeuksista verkossa sekä medialukutaitoa.

Koulutuksessahan tietysti tulee oppia tunnistamaan vihapuhe, ja sehän on sinänsä helppoa, sillä vihapuheeksihan riittää se, että kyseenalaistaa loistavan monikulttuurisen tulevaisuuden. Luonnollisesti koulutuksessa tietysti etsitään ja epäilemättä myös löydetään myös uusia ja ennen näkemättömiä piilevän vihapuheen muotoja. Onhan kyseessä asialleen omistautuneet opettajat ja kiistatta innokas kohderyhmä joista jokainen haluaa selviytyä kurssin priimuksena.

Ja koulutus käydään, mukavan ikäviä rupatellaan ja keskenään siunaillaan ja sitten sertifikoidut vihapuhepolitrukit lähetetään verkkoon sodan melskeeseen ja taiston tuoksinaan.

Ja tässä päädytään sitten kysymykseen, joka ainakin hotellin respasta katsottuna on koko jutun pääpointti.

Eli mitäs sitten?

Ja vastaus on että ei yhtään mitään.

Kun eiväthän nämä aktivistit mitään poliisin valtuuksia saa. Yksikään turpa ei tukkiinnu heidän käskystään. Heille ei jää muuta keinoa kuin se sama saarnaaminen, jota on jatkettu jo vuosikausia. Ja kun sanotaanko vaikka Hommaforumilla huomataan, että tännehän tulikin opettamaan ihan sertifikoitu 18 – 25 vuotias aktiivinen ja innokas vihapuhe-eksterminaattori, niin forumilla todetaan yhteen ääneen, että nyt hommanatsitkin lopultakin oppivat mitä pelko on ja sen jälkeen päästetään röhönauru.

Ainoa kouriintuntuva vaikutus saattaa olla, että nämä nuoruuden innolla toimivat aktivistit voivat kuormittaa poliisia lisääntyvillä tutkintapyynnöillä ja poliisihan on tästä illman muuta kovasti mielissään, sillä poliisilla ei tunnetusti ole juuri muutakaan tähdellistä tekemistä.

Kouriintuntuvana seurauksena voi tietysti olla tälle nuorten aktivistien porukalle mukava ryhmäytymisen ja yhteishengen tunne, mutta se saataisiin ehkä aikaiseksi halvemmallakin, esim. perustamalla pulaakijalkapallojoukkue.

Eli ns. vihapuhe ei vähene. Eikä sen ole tarkoituskaan vähentyä, sillä ilman muuta vihapuhekin on muuttumassa bisnekseksi. Epäilemättä nämä nuoret aktivistit kirjaavat havaintonsa tarkkaan, jossain ne tutkitaan ja sehän poikii tietysti pari kappaletta tohtorinväitöskirjoja. Ennen kaikkea oletettua ja aina vain laveammin määriteltyä vihapuhetta tarvitaan, jotta saadaan aikaiseksi lisää vihapuhetta vastustavaa koulutusta, ts. työpaikkoja ja siihen tarvitaan tietysti lisää resursseja elikkä rahaa. Ja on helppoa vaatia lisää rahaa vihapuheen vastaisen bisneksen tukemiseen, sillä jos tämän rahoituksen kyseenalaistaa, syyllistyy tietysti vihapuheeseen.

Kaikella tällä rahoituksella voisi vaikka hankkia niitä kaivoja Afrikkaan, mutta sehän ei käy, koska kyseessä on myös kovasti inhimilliset asiat. Kaivoja hankkimalla saa vain auttamisen ilon. Vihapuheen vastaisella kampanjalla saa tuomitsemisen, nenänpieltä pitkin katsomisen ja oikeaoppisen ylimielisyyden ilon.

2. Apukoulu – apulukio – apuyliopisto?

Edelliseen juttuuni kommentoinut Anonyymi lähetti minulle linkin (kiitos, Ano) Ylen uutiseen, jossa siunaillaan sitä, ettei maahanmuuttajia saada tarpeeksi lukioon, ja eihän se semmonen passaa ensinkään, joten asian tiimoilta on sitten valmisteilla ihan lakiin perustuva valmennusohjelma.

Meikäläinen – edelleenkin – kuuluu siihen yksinkertaiseen väestönosaan, joka ei välttämättä kerrasta ymmärrä, joten joudun kysymään, että mikä tässä asiassa itse asiassa ongelmana on? Kun suomalaisetkin nuoret alkavat pikkuhiljaa hoksaamaan, että eihän se lukio ja sitä seuraava maisterinkoulutus välttämättä enää takaakaan mukavaa pikkupomon kunnallista virkaa eikä akateemisen pätkätyöläisen hommat välttämättä kiinnosta, joten ammattikoulutus alkaa kiinnostaa entistä enemmän.

Nähtävästi kyseessä on taas kertaalleen monikulttuurinen kuvainpalvonta, sillä kun ihanaa toiseutta on väen vängällä tänne tuotu, niin sen pitää voida todistaa olevan meille hyödyksi. Ja asiasta huolissaan olevilla ihmisillä on tietysti erilainen käsitys siitä, mitä on olla hyödyksi. Hyödyksi ei välttämättä olekaan asentaja-koneistaja Pätinen, joka tahkoaa maalle riikintaalereita vientifirmassa, vaan hyödyksi on maisterin paikalle koulutettu heppu, vaikkei tietysti sitten oikein tiedetä, että mitä sillä tehtäisiin.

No, oli miten oli, meillä on nyt virallisesti ongelmana se, että lukioon ei saada tarpeeksi maahanmuuttajia ja näin ollen niitä täytyy saada sinne enemmän. Joten sitä varten täytyy kehittää tukipönkkää, johon tietysti tarvitaan rahaa. Omista lukioajoista on kovasti kauan, mutta oletan homman toimivan vieläkin niin, että lukioon pääsy ei tarkoita sitä, että voi saman tien käydä pokkaamassa ylioppilaslakin. Se täytyy ensiksi lukea.

Ja näin äkkiseltään tulee mieleen, että jos lukioon pääsy on jo niin vaikeaa, niin siihen valkolakin saamiseen tarvitaan tietysti vielä enemmän sitä tukipönkkää. Herää kysymys, että ollaankohan me menossa järjestelmään, jossa on sekä lukio että erityisetnisille ryhmille apulukio?

Ja mieleen tulee tietysti vielä se, että eihän ylioppilastutkinto itsessään ole vielä mitään. Koulutusta täytyy jatkaa vielä eteenpäin. Ehkäpä me voimme tulevaisuudessa lukea Helsingin Sanomista human interest-jutun etnisestä erityisryhmäläisestä, joka on apulukion käytyään mennyt apuyliopistoon, valmistunut sieltä avustetuksi maisteriksi ja istuu nyt Helsingin kaupungin virastossa monikulttuurisuusasiantuntijana. Ja juttuhan esitetään tietenkin suomalaisen maahanmuuttopolitiikan riemuvoittona.

Kai tää koko systeemi kuuluu siihen sarjaan että täähän on hei pakko tehdä, sillä jos sitä ei tehdä, niin se jää tekemättä ja se-ei-kertakaikkiaan-käy. Ettekä te rajoittuneet pellet edes näin yksinkertaista asiaa tajua?

3 Ei mitään nähtävää, hajaantukaa

Perussuomalainen Jussi Halla-aho sai sakkotuomion, eikä sen perusteella sitten voinut jatkaa eduskunnassa valiokunnan puheenjohtajana. Kepulainen Antti Kaikkonen sai ehdollisen vankeustuomion, mutta hän voi jatkaa eduskunnassa valiokunnan puheenjohtajana.

Hotellin respassa meinattiin kysyä että wtf ja onko tää sitä kuuluisaa pelin politiikkaa, mutta onneksi kokoomuksen Petteri Orpo totesi, että nää on kaksi ihan eri juttua, joten mieleemme laskeutui syvä rauha.

Tietysti, kun vaivanamme on epätietoisuuden piru nimeltä Ottiatuota, niin tulee mieleen, että oliskos päähallituspuolueilla pelko ilmiöstä Jytky 2.0, ja tässä aletaan alustavasti voidella seuraavaa hallituspohjaa eli KOK / SDP / KEPU. Och SFP, naturligtvis.

4. Miksi demonisoidaan, kysyy Kaisa Korhonen?

Tuli ostettua Iltalehden erikoisnumero taistolaisuudesta. Siinä nyt kukin selvittää asiaa miten selvittää. Koko lehden analysoiminen blogissa olis vähän turhan hikinen homma. Pisti vaan silmään tämä Kaisa Korhosen nimiin lehdessä esitty lausunto:

Ohjaaja Kaisa Korhosen mielestä 1970-luvun vasemmistoradikalismin mustamaalaaminen jättää varjoonsa monet sen aikaisen politiikan saavutukset, kuten peruskoulun ja terveyskeskusten tulon.

Peruskoulusta sinänsä voi olla montakin mieltä, mutta antaa sen olla tällä kertaa. Sen sijaan mietin mahdollisesti alkavaa dementiaani. Tietysti minä olin sinä aikana vielä nyrkillätapettava, ja eniten silloin kiinnosti Mustanaamio ja Tex Willer, mutta menikö se ihan tosissaan niin, että ne olivat taistolaiset, jotka saivat aikaan peruskoulun ja terveyskeskukset? Vastustivatko muut? Kuinka verisesti vastustivat? Keksivätkö taistolaiset idean terveyskeskuksista? Miten hitossa ne onnistuivat tuossa, kun ne olivat kumminkin vain vähemmistön vähemmistön vähemmistö?

Pannaas tohon vielä hieman sen ajan tunnelmaa. Che, sinä tiedät kaikki…