KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXV

1. Taustamöly ja pikkuoravat

Hotellin respassa tuli törmättyä varsin mainioon tiedostavaan avautumiseen, jossa Aamulehden toimittaja Tuomas Rimpiläinen kouluttaa suvaitsematonta kansanosaa. Kirjoitus on nimeltään Internetin Rasistinen Taustamöly ja se kannattaa ehdottomasti lukea.

Kirjoituksesta voi päätellä, että toimittaja on toimittajan työssään niin sanottu maahanmuuttovalistaja, ja hän on saanut työstään varsin kyistä palautetta. Näyttää vaan siltä, että palaute ei ole ollut kunnollista niin sanottua vihapalautetta eikä esmes henkilöön kohdistuvaa uhkailua. Kyllä toimittaja olisi muistanut ne mainita.

Sen sijaan kyseessä lienee jotain vielä pahempaa, eli toimittajaa ei ole otettu vakavasti. Hän ei voi vedota edes mihinkään marttyyriasemaan. Hänen maahanmuuttovalistukseen on vastattu kommenteilla, jotka toimittajan korvissa kuulostavat pirullisen ilkeältä pikkuoravien naurulta.

Hei, kuu-ukko! Ei pidä sinun sureman!
Tämä utopia hetkessä valmistuu
ja sen määränpää on kuu!

Mikäli toimittaja valitsee itselleen maahanmuuttovalistajan roolin, etenkin turboahdetun mitään kyseenalaistamattoman sellaisen, niin hän saattaa aika ajoin saada ikävää palautetta. Erityisesti tahoilta, jotka eivät varsinaisesti sulata maahanmuuttovalistusta vaan käyvät maahanmuuttokeskustelua. Toimittaja kyllä tietää nämä tahot. Näitähän ovat esmes Hommaforumi, blogirintama sekä jopa muutama kansanedustaja, mutta näitten kansanedustajien maahanmuuttokeskustelun esteenä on vielä hallituskoalition kokoinen sussiunakkoo ja voihyväisäkuitennii.

Joka tapauksessa näillä tahoilla esitetään kysymyksiä, joihin valistajan roolin ottaneella toimittajalla tulisi luonnollisesti olla vastaus. Mikäs valistaja hän muuten olisi? Kysymyksiä ihan yksinkertaisimmillaan ovat vaikkapa seuraavat:

- Ihanko oikeasti se Suomen heikentyvä huoltosuhde paranee sillä, että maahan köijätään ulkomailta luku-, kieli- ja ammattitaidotonta väkeä sosiaalihuollon elätettäväksi?

- Mikä tässä tänne köijätyssä porukassa on niin ihmeellistä, että heidän väkimääräänsä nähden suhteeton osa erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikoksista yritetään jatkuvasti selittää merkityksettömäksi, ja miksi näitä rikoksentekijöitä ei voi karkoittaa maasta?

- Oliko Suomella ihan oikeasti velvollisuus olla yleismaailmallinen sosiaalitoimisto?

- Mikäli tämä velvollisuus on, niin kuka sen antoi, ja mikä on piikin raja? 50.000? 100.000? Puoli miljoonaa? Miljoona? Kaikki? Määrittelemätön piikki on avoin piikki.

Toimittajalla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin. Eikä hän edes halua keskustella näistä kysymyksistä. Sillä tietäähän hän vallan hyvin, että jos hän vastaa noihin kysymyksiin maahanmuuttovalistuksen mukaisen epistolan mukaan, ei reaktio ole edes mitään kunnon vihaa. Vaan huvittuneisuutta. Häntä ei oteta tosissaan. Reaktio kuulostaa toimittajan korvissa taas pirullisen ilkeältä pikkuoravien naurulta.

Hei, kuu-ukko! Ei pidä sinun sureman!
Tämä utopia hetkessä valmistuu
ja sen määränpää on kuu!

Näin ollen toimittajan on helpompi tehdä katkeroitunut kirjoitus päässään kehittämistä katkeroituneista ihmisistä, joille hänen on helppo vuodattaa omaa katkeruuttaan siitä, että häntä ei ole otettu vakavasti. Eihän hotellin respassa oikeastaan olisi tähän vuodatukseen edes viitsitty puuttua, mutta siinä on kumminkin jotain hyvin positiivista. Heppuhan heittää pyyhkeen kehään. Hän toteaa, että ei meistä piruista eroon valistamalla pääse. Niin pitkällä hän ei vielä tosin ole, että siirtyisi valistamisen sijasta keskusteluun ja yrittäisi vaikkapa löytää vastauksia ylempänä esitettyihin kysymyksiin, jotka ovat esitetty hyvin, hyvin monta kertaa. Toteaapahan vaan että ollaanpa me paskaa porukkaa.

Toimittaja tietää työnsä olevan vaikean. Hän voi toki todeta, kerta toisensa jälkeen, että Ne ovat olemassa, Ne ovat vastenmielisiä, Ne ovat putkinäköisiä ahdasmielisiä luiskaotsia ja Ne vaahtoavat turpa kuolassa rasistista ihmisvihaa.

Mutta hän en voi oikein sanoa, että keitä Ne ovat, mistä Ne löytyy, ja missä Niitten kirjoituksia lukemalla voi todeta nämä toimittajan väitteet todeksi.

Sillä toimittaja tietää, että silloinhan aina useampi ihminen innostuisi lukemaan Niitä. Ja sillä toimittaja edesauttaisi sitä, että hän pikkuhiljaa muuttuu itse internetin taustamölyksi. Ja toimittajan korviin tulisi aina vain lisää jotain, joka kuulostaa niin pirullisen ilkeältä pikkuoravien naurulta.

Hei, kuu-ukko! Ei pidä sinun sureman!
Tämä utopia hetkessä valmistuu
ja sen määränpää on kuu!

2. No enpä olis arvannukkaan

Sehän ei sitten suuri yllätys ollut, että Alppilan yläasteella niskaperseotetta käyttänyt opettaja sai potkut. Ja hepun toimia tutkii poliisi. Tosin poliisihan tutkii olosuhteitten pakosta, kun kerran tutkintapyyntö on jätetty. Jos yhdestä niskaperseotteesta tulee ihan oikeasti syyte, niin oman urani aikana tekemäni voimankäyttö antaa perusteen ainakin kolmeen peräkkäiseen teloitukseen.

Tätä asiaa on käsitelty esim. Hommaforumilla varsin kattavasti. Totean vain omalta osaltani, että joka anarkiaa tilaa, se anarkiaa saa. Niin luokkahuoneessa kuin laitoksen osastolla on faktana se, että kummassakaan ei ole valtatyhjiötä. Jos valta ei ole henkilökunnalla, niin se on paikan röyhkeimmällä kusipäällä. Joittenkin mielestä se lienee tavoiteltava tila.

Jos lukija luulee, että vaikka koulu on ehkä sekaisin, niin kyllä perseilyn sentään lastensuojelulaitoksissa saa loppumaan, niin valittaen ilmoitan, että uuden lastensuojelulain ja erityisesti sen tulkinnan ja ennakkotapauksien pelon vuoksi laitokset ovat enää muutaman piirun päässä koulujen tilanteesta. Pian voidaan todeta niin, että mikäli perseilevä koulun oppilas siirretään koulun anarkiasta laitokseen, hän siirtyy vain yhdestä anarkiasta toiseen. Sillä erotuksella että se toinen anarkia maksaa veronmaksajille vähintään 300€ per vuorokausi. Milloin voi tietysti kysyä, että maksaako tää enää vaivan.

Jussi Halla-aho on tehnyt asian tiimoilta kirjallisen kyselyn, ja nyt odottaisin muilta poliittisilta ryhmiltä kerrankin lautamiesjärkeä, että he eivät panisi asiassa hanttiin vain siksi, että asian toi esille perussuomalainen. Tietysti koko kyseinen Alppilan farssi on lopputulemaa tietystä ajattelutavasta, jota vanhat valtapuolueet edustavat. Vanhojen valtapuolueitten täytyisi pystyä ottamaan itseään niskasta kiinni ja kerrankin tunnustaa, että ei se systeemi ehkä ihan toiminutkaan niin kuin ajateltiin ja ”ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme”-metodi ei sittenkään aina riitä.

Irtisanotulle opettajalle voi antaa henkistä tukea adressin muodossa. Eihän adresseilla mitään muuteta, mutta näkeepä heppu, että ei ole ihan yksin. Tätä kirjoittaessani siihen on tullut parituhatta nimeä lisää.

Varsinaisen tuen hepulle sitten saa antaa ammattiliitto. Nyt olisi aika etsiä käsiin ne liiton lakimiehet, jotka syövät aamiaisekseen puoli kiloa raakaa lihaa. Ja ne varmaan ensimmäisenä katsovat irtisanomismenettelyä, ja kysyvät, että onko opettajalle annettu menettelyn mukaiset suullinen huomautus ja kirjallinen varoitus. Ja huomaavat että ei ole. Ja siitä onkin hyvä aloittaa. OAJ:llä on nyt näytön paikka, sillä jos se ei toimi nyt, niin se vahvistaa opettajille lainsuojattoman aseman.