Niin, minähän tossa edellisessä kirjoituksessani kehitin stetsonissani selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tohtorin Anselmi Uikun, jonka suuhun laittelin piruuttani oikeaoppisia ja tiedostavia selityksiä siitä, kuinka ehdottoman hienoa ja edistyksellistä on laittaa kenialainen heppu näyttelemään Marskia, ja kuinka torvia ihmisiä ovat, jos he eivät asian hienoutta ymmärrä. Anselmi totesi mm. seuraavaa:
Kohu on selvä osoitus siitä, että hyvin suuri osa suomalaisista pitää vielä historiaa kiveen hakattuna ovenpönkkänä, joka pitää pystyssä heikkoa kansallista itsetuntoa, joka muina pönkkinään pitää talvisotaa, Antti Rokkaa, Suomi-konepistoolia, Paavo Nurmea, Lasse Vireniä, saunaa, HK:n sinistä ja Koskenkorvaa eikä niitä muita pönkkiä sitten paljon olekaan. Kyseessä on paniikkireaktio, jolla pyritään estämään sovelletun ja interaktiivisen historian tosiaikaisen kirjoittamisen malli, joka on välttämätön yhdistyvässä Euroopassa ja globalisoituvassa maailmassa.
On ehdottoman tärkeää saada ihmiset ymmärtämään, että mennyt on mennyttä ja vain tulevaisuus on tärkeää ja vielä tapahtumattomalla tulevaisuudella on oikeus ottaa tukea historiasta juuri siten kuin se tarpeelliseksi näkee. Siksi on täysin loogista ja välttämätöntäkin laittaa kenialainen mies näyttelemään Mannerheimia.
Mannerheimin kenialaistaminen ei tätä sinänsä vielä paljoa muuta, mutta tervehdin sitä suurena alkuaskeleena historian muuttamiseksi interaktiiviseksi ja elastiseksi.
Tapananihan on kirjoittaa ns. edistyksellistä paatosta kieli poskessa ja heittää se pikkusen enemmän överiksi, kuin mitä lähes samaa settiä vaahtoava tiedostava henkilö suustaan pieksää.
Julkaisin kirjoituksen perjantaina vähän yli puolen yön, ja eihän siinä mennyt kuin noin yksitoista tuntia, kun Anselmi Uikku muuttui ajatuksesta lihaksi ja päätti ottaa itselleen nimen Juho Rissanen ja materialisoitumisensa kohteeksi Iltalehden. Liekö Rissanen lukenut Anselmi Uikkua? No, päätelkää itse:
Populaarikulttuuri on pitkällä aikavälillä tehokkaampi historiallisten tapahtumien mielikuvien luoja varsinkin suurelle yleisölle kuin perinteinen historiankirjoitus. Ihmisten mielissä Mannerheim ei enää ole Helsingin keskustassa pönöttävä pölyinen pronssipatsas vaan jotain aivan muuta, jotain kansainvälisempää ja värikkäämpää.
Kun yhdistämme Mannerheimista aiemmin esitetyn nukkeanimaation ja Telley Savalaksen erään aiemman filmiroolin, saadan ihmisten mieliin kuva Afrikassa asuvasta tummaihoisesta homoseksuaalista drag-queen Mannerheimista, joka saattoi olla tai saattoi olla olematta jonkinlainen sotasankari.
Se muistetaan, että rakkauselämä tuolla tummalla casanovalla oli vähintäänkin värikästä. Mutta ei suurten ikäluokkien kannata tästä masentua. Fakta on, että historialliset tosiseikat kuolevat teidän mukananne ja mielikuvat jäävät elämään. Mielikuvat, joita populaarikulttuurimme valtavassa ideamyllyssä jatkuvasti muokataan.
Sen lisäksi että vuoden 2100 suomalainen pieni peruskoululainen vastaa napakasti oppitunnilla asiasta kysyttäessä marsalkka Mannerheimin olleen tummaihoinen nainen, hän nimeää yhdeksi Suomen sodista talvisodan sijasta vihaisten lintujen ilkeitä porsaita vastaan käymän Angry Birds-sodan.
Minun puolestani Mannerheimia saa tutkia ihan mistä vinkkelistä hyvänsä. Mannerheim lapsena. Mannerheim nuorena. Mannerheimin sähläämiset kadettikoulussa. Mannerheim sodassa. Mannerheim ja ruoka. Mannerheim ja viina. Mannerheim rakastajana. Mannerheim krapulassa. Ei se muuta sitä, että hän on Suomen historian yksi suurimpia hahmoja.
Mutta nähtävästi Rissasen mielestä on ihan ok, että historia vääristellään ihan uuteen uskoon. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Mannerheimin osuutta vaikka punaisten ampumiseen tutkitaan lisää. Kaikin mokomin. Siihen kun on perusteita. Silloin käytiin sisällissotaa, ja siinä on tapana, että ammutaan ihmisiä.
Mutta Mannerheim ei ollut tummaihoinen nainen. Eikä hän ollut myöskään tummaihoinen homoseksuaali drag-queen. Aivan samoin kuin Mahatma Gandhi ei ollut australialainen surffaaja, joka kuoli liian isossa aallossa vuonna 1974. Nelson Mandela ei ollut Chigagossa asuva valkoihoinen rumpali, joka soitti uransa alussa keskilännessä menestyneessä boogierock-bändissä ja sen jälkeen loi uran sessiorumpalina. John Lennon ei ollut lestadiolaisessa liikkeessä 1950-luvulla Etelä-Lapissa mainetta saavuttanut hurmoksellinen maallikkosaarnaaja. Tarja Halonen ei ollut saksalainen yksi ensimmäisinä aidsiin kuolleista pornotähdistä.
Mulla on kovasti sellainen kutina, että Juho-Anselmi Rissanen-Uikulle ei ole ensinkään yhdentekevää, mitä se vuoden 2100 suomalainen pieni peruskoululainen vastaa, kun kysytään Gandhista, Mandelasta, Lennonista ja Halosesta. Ainoastaan Mannerheimin pitää muuttua joksikin toiseksi. Mutta ymmärtäähän sen. Rissasen on tietysti muitten samanlaisten Anselmi Uikkujen mukana osoitettava olevansa originelli intellektuelli, johon ei ole tarttunut haalareitten haju ja hapatus. Ja nykyisin se on kovasti helppoa.
Hepun kolumni aukeaa komeasti otsikolla ”Marskin myytti murskaksi”. Mietin vaan sitä, että jos suomalainen elokuvaryhmä antaa kenialaiselle porukalle hiukkasen taustatietoa sällistä, josta ne kenialaiset eivät ole ikänä kuuna päivänä kuulleetkaan, ja sitten kenialaiset väkertävät saamiensa tietojen pohjalta käsikirjoituksen ja myös näyttelevät sen käsikirjoituksen, niin mikä myytti siinä on pantu murskaksi ja miten? Millä tavalla ne suuret ikäluokat ja me nuoremmatkin muutamme äärimmäisen radikaalisti käsitystämme Mannerheimista? Vai olisko Rissasen kolumin otsikko pitänyt sittenkin olla, että ”Voi kun mä niin toivoisin, että…”. Tai ehkä jopa ”Mediavallan pissi nousi päähäni niin ankarasti, että kuvittelen ihan oikeesti…”.
Sivuraide (vaikken minä taiteesta kyllä mitään ymmärräkään): Saksmannithan tekivät tämän elokuvan Der Untergang, jossa Adolf Hitleriä näyttelevä Bruno Ganz teki vahvan roolisuorituksen (jota youtubessa on uudelleentekstitetty eräitäkin kertoja). Jos tuotantoyhtiö oliskin tehnyt ratkaisun, että Hitleriä näyttelemään valittaisiinkin Morgan Freeman (mainio näyttelijä hänkin), ja Freeman olisi vetänyt yhtä vahvan roolisuorituksen, niin katsojalle olisi kyllä jäänyt silti kuva, että ei tässä kylläkään olla kolmannen valtakunnan raunioilla vuonna 1945. Tää on falskia.
Todennäköisesti (no, enhän minä heppua tunne) Freemankin olisi todennut, että kuulkaa heput, ei siellä Hitlerin bunkkerissa silloin meikäläisen orvaskedellä varustettua heppua taatusti ollut. Eihän tommosessa ole mitään järkeä. Kyselkää minua vaikka näyttelemään Ranskan rintamalla rykmenttiä komentavaa everstiä, niin harkitaan.
Veikkaanpa, että ne toimittajat, jotka nyt ylistävät tätä Ylen Mannerheim-elokuvaa olisivat todenneet uudelleenviritetystä Der Untergangista, että mielenkiintoinen yritys, mutta jää jotenkin sieluttomaksi ja teennäiseksi, sillä elokuvassa on väkipakolla laitettu yhteen kaksi historiallista elementtiä, joille ei historiassa ollut todellista kosketuspintaa.
Luonnollisesti joku toimittaja tai muu edistyksellinen taho voi tulla tähän rääkymään, että älä jätkä puhu paskaa, totta kai se olis ollut minusta ihan mahtava idea. Mutta valehteleeko toimittaja tai muu edistyksellinen taho, sitä emme saa enää koskaan tietää. Se kysymys olisi pitänyt esittää ennen kuin tiesimme ylen suuresta mustasta Mannerheim-elokuvasta. Elokuvasta ja ennen kaikkea siihen liittyvästä edistyksellisestä hurmoksesta, joka murskasi myytit ja kirjoitti historian uudestaan. Elokuvasta ja ennen kaikkea siihen liittyvästä edistyksellisestä hurmoksesta, jonka seurauksena on enää olemassa Aika Ennen ja Aika Jälkeen. Elokuvasta ja ennen kaikkea siihen liittyvästä edistyksellisestä hurmoksesta, joka sai itsensä älyköiksi ylentämät ihmiset pissimään innosta housuunsa. Vuoden päästä koko leffa on huono vitsi, ja Mannerheim on heidän inhoamansa arvostettu myytti edelleenkin.
Noin henkilökohtaisesti toivoisin sen vuoden 2100 suomalaisen peruskoululaisen tietävän, että vajaa vuosisata aikaisemmin Suomessa oli synkkä aika, jolloin pienellä joukolla ihmisiä oli oikeus määritellä ketkä ihmiset ja minkälaiset arvot ovat hyväksyttyjä, ja mitkä ihmiset ja arvot taas oli sallittua ja suotavaa vetää lokaan. Ja varsinkin toivoisin hänen tietävän sen, että sillekin ajalle tuli aikanaan loppu.
*
Jälkikirjoitus: Minä puolustan tässä voimakkaasti Mannerheimia ja hänen muistoaan. Samoin puolustan sitä, että tavallisten ihmisten ei tarvitse kysellä itsensä älyköiksi nostaneilta ihmisiltä, mitä asioita saa arvostaa, ja mitä ei. Mannerheimia puolustaessani muistutan, että olen punikkisukua. Sukulaisiani ammuttiin kapinassa. Jos valkoisten joukkoja olisi Mannerheimin sijasta johtanut Wilkman, Linder tai Löfström, olisi sukulaiseni ammuttu joka tapauksessa. Sukulaiseni kun menivät ja tekivät sen suurimman mahdollisen virheen, jonka sisällissodassa voi tehdä.
He hävisivät sen sodan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
28 kommenttia:
Parodiahorisontti ylittyi tuossa pakinassa niin että kolisi. Bravo Zulu!
Tämä koko ...keleen sotku on jo alkanut elää omaa eämäänsä.
Kysehän on siitä, että joku Erkko täti halusi oman viisitoista minuuttisensa julkisuudessa.
Kun pikkupoju ei sitä muuten saanut niin mikäs sen kätevämpää kuin vittuilla valkoiselle heteromiehelle.
Vihaakin tissiposki on kuulemma saanut osakseen. Omasta mielestään hommafoorumeilta. Montakohan niitäkin on? Varmaan sen kaksikymmentä kuten netsejäkin.
Oikeaa vitutusta ja vihaa nti. Lyytikäinen voisi tulla maistelemaan vaikka terminaaleihin, ruotsin tai vaikka Helsinki-Trave lautoille.
Meillä alkaa pikkuhiljaa palaa päreet mokutukseen ja kaikenmaksavalle kansalle vittuiluun.
KKi.
Vielä:
"
Sukulaisiani ammuttiin kapinassa. Jos valkoisten joukkoja olisi Mannerheimin sijasta johtanut Wilkman, Linder tai Löfström, olisi sukulaiseni ammuttu joka tapauksessa. Sukulaiseni kun menivät ja tekivät sen suurimman mahdollisen virheen, jonka sisällissodassa voi tehdä.
He hävisivät sen sodan.
"
Niinpä. Voi olla, että minun sukulaisia oli ampumassa sinun sukulaisia.
Olisi voinut käydä toisinkin.
Tosiasia kuitenkin on, että historia on sodat voittaneiden tarinaa.
KKi
Vai että Marskin myytti murskaksi!!
Kylläpä tuolla Rissasella on kovin suuret luulot noiden intelligentsien vaikutusvallasta. Lyytikäinen pääsee tietysti punaviinivasemmiston kanssa onanoimaan tätä filmispektaakkelia, mutta kyllä se siihen sitten jääkin.
On toki paikallaan, että historian suurhenkilöiden tekemisiä tutkitaan sekä hyvässä että pahassa, mutta tällaiset taiteellisuuden nimissä tehdyt jätökset jäävät nopeasti unholaan.
Ei Marskin karismaa tällaiset "eepokset" heilauta suuntaan tai toiseen. Mielenkiintoisen keskustelun ne kuitenkin aikaansaavat.
Kultturi on mielenkiintoinen ilmiö. Silloin aikoinaan kun vielä Hesaria tyhmyyttäni luin, niin kultturisivut kuuluivat suosikkeihini. Sieltä löysi mitä mielikuvituksellisimpia arvosteluita ns. taide/kultturi esityksistä. Esim. jonkun miestanssijan loikkiminen kymmenen neliön alueella sai joskus arvostelijoilta sellaiset hypetykset, että niitä suoraan kateellisuutta tuntien lueskelin.
Miten voi joku niin vähästaä saada aikaan niin paljon sivistysanoja pulppuavaa tekstiä.
Tervehdys Ruukinmatruunalle, KKi:lle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. Tää oli vaan jotenkin niin elävä esimerkki ns. ajan hengestä.
Luin ton Rissasen tekstin eka kertaa pari päivää sitten. Kommentoin saman tien, että vittu mitä paskaa. Luin tän Ykän tekstin aamulla. Tässä kun on vähän sulatellut niin epätoivoiseksihan tää vetää. Maailma on näköjään täynnä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitään. Tai sitten he ovat vain käsittämättömän epärehellisiä nilviäisiä.
Tossa Rissasen avautumisessahan ei ole mitään tolkkua mutta siitäkin löytyy huippukohdat, jotka kerta kaikkiaan eivät tunnu kuuluvan siihen maailmaan, jossa itse elän. Ensimmäinen on toi kommentti populaarikulttuurin ja historian suhteesta. Vetää sanattomaksi. Toki historia on aina voittajan kirjoittamaa yms. same kind of shit. Mutta onhan länsimainen historiankirjoitus kuitenkin globaalisti ajatellen suhteellisen objektiivista. Puhumattakaan siitä, että jonkun asiaan perehtymättömän pop-kulttuurin edustajan mielipide muka olisi millään tapaa merkittävä oikeassa historian tutkimuksessa. Ei pysty liian hapokasta.
Sitten on tää jutska mitä Ykäkin käsitteli, eli ton porukan käsitys omasta tärkeydestään: Mannerheim myytti on murskattu. Ei helvetti. Miten helvetissä minkään myytin voi murskata keksimällä asioita omasta päästään. Oikea myyttien murskaaminen vaatisi sitä vittumaista historian tutkimusta, jota Rissanen niin näyttää halveksivan.
Mistä päästäänkin näihin myytin murskajaisiin. Vähän pistää miettimään miten myytin murskaaminen tuntuu tän porukan taholta aina tarkoittavan sellaista settiä minkä he kuvittelevat olevan tavalliselle rahvaalle mahdollisimman loukkaavaa. Eli homottelua ja neekeröintiä. Kertoo kaiken olennaisen tän porukan suvaitsevaisuudesta ja hahmotuskyvystä, että pahin heidän keksimänsä loukkaus suomalaisuuden ikoneita kohtaan on uudelleen määritellä nämä homoiksi ja neekereiksi.
Sitten on tää monikulttuurinen projekti. Elokuvaan kuluu 20000 euro rahaa. Elokuvan tekemisestä kertovaan dokumenttiin kuluu yli 170000 euroa. Pääosan esittäjä saa työstään 800 euroa. Globalisaatio, suvaitsevaisuus, ihmisarvot blaa blaa blaa. Valkoinen poika biletti afrikassa valtiolta saaduilla sadalla tuhannella eurolla. "Vittu tässä millekään neekereille on varaa palkkaa maksaa."
Ja lopuksi tää älymystö. Mikä helvetin älymystö on sellainen joka ei kykene yksinkertaisiin loogisiin ajtusketjuihin. Kyllä me ollaan hukassa kun mein älymystö koostuu vitun typeristä ihmisitä, jotka eivät osaa kirjoittaa muuta kuin älykkään kuulosta paskanjauhantaa. Ainoastaan "ahdasmieliset juntit" tuntuvat juttelevan/kirjoittavan ymmärrettävästi.
Pahoittelen pitkää postausta. Olen iloisessa nousuhiprakassa ja yritin referoida ajatuksia, jotka pyörivät mielessäni vielä silloin kun olin selvä. Vituiksihan tuo meni, koko pointti tuntuu hukkuvan tähän hapuiluun. Vitut siitä painan julkaisunappulaa nyt.
Tervehdys, Ano ja kiitos kommentistasi. Eikä tarvihe pahoitella. Niin kuin olen aikaisemminkin todennut, ei tässä blogissa paperi kesken lopu. Eikä nousuhumala hävittänyt pointtiasi minnekään. Koska totta puhut. Meillähän esmes joku sopivan tiedostavan oloinen rock-muusikko kelpaa yleisasiantuntija Parantaiseksi, oli aiheena sitten heinäseipään teko tai Korean kriisi.
Näissä myytin murskajaisissa saattaa olla kyse siitä, että kun näillä tyypeillä on nykymediassa oikeus suoltaa ilmoille ihan mitä heitä huvittaa, niin sen oikeuden mukana on noussut neste nuppiin ja ressukat kuvittelevat, että kaikki heidän tuherruksensa myös automaattisesti uskotaan.
Liekö koko touhussa kyse siitä, että muutama Ylen tyyppi halusi pitää mukavaa lomaa Keniassa, ja ettei verorahojen käytöstä tulisi mutinaa, varmistivat marttyyriasemansa tekemällä ”rohkean ja myyttejä murtavan taiteellisen ratkaisun”.
Netissähän kiertää tämä lista ”vittu”-sanan ainoista suotavista käyttömuodoista (esim. ”enpä olisi uskonut, että ne suuttuvat niin vitusti”: Osama Bin Laden, Afganistan, 2001). Tähän listaan voisi lisätä uuden:
”Kuka vitun Rissanen?” (Mannerheim, Taivas, 2012)
Sääli sikäli että leffan taustalla olisi voinut olla jotain oikeaa ideaa. Ainakin minua kiinnostaisi että jos kenialainen lukaisisi Mannerheimista jotain taustatietoja ja vetäisisi niistä kenialaisen version. Tämä olisi mielenkiintoista koska sen perusteella voisi päätellä jotain siitä mitä kenialaisen pään sisällä tikittää. (Minulla on sellainen omituinen piirre, että mielestäni kenialaisen tapa nähdä maailma on kiinnostava. Samoin esim. kiinalainen, venäläinen, argentiinalainen tai eskimolainen).
Mutta ei se silti olisi kertonut minulle Mannerheimista mitään sen enempää kuin suomalaisista yleensäkään. Siitä se olisi kertonut millaisena paikallinen näkee hyvän sotapäällikön. Noita sotapäälliköitähän sielläpäin on perinteisesti ollut, mutta en usko että kovinkaan montaa hyvää. Eikä sitä kuvaa kannattaisi suomalaisille markkinoida jotenkin arvokkaampana. Eikä tituleerata Marskiksi.
Enkä pidä lainkaan siitä että yle ryhtyy romuttamaan suomalaisia myyttejä, sillä jos ne romutetaan meillä ei ole uutta hienoa, joustavaa, säteilevää myyttiä vaan ainoastaan kasa romua. Mielestäni emme olisi siinä tilanteessa rikkaampia, jollei sitten tyhmyys ole rikkautta. Ei se näköjään ainakaan kesken lopu.
Tervehdys Heikki Polojärvelle ja kiitos kommentistasi. Ideasta: no mikä ettei. Oikeastaan vielä parempi versio olisi, jos olisi sekä suomalainen että kenialainen työryhmä, ja ohjelma tehtäisiin huolellisesti valmisteltuna dokumenttina. Kenialaiset opiskelisivat ja tutkailisivat Mannerheimia ja samalla Suomen historiaa, ja suomalaiset taas tutkailisivat jotain vastaavaa kenialaista hahmoa ja Kenian historiaa. Sitten tehtäisiin yhdessä dokumentti, verrattaisiin kansojen kohtaloa ja edellämainittujen johtohahmojen osuutta ja toimintaa niissä ja tehtäisiin johtopäätöksiä, että onko kansojemme kohtaloissa jotain yhtenevää. Semmonen kävis mulle ihan hyvin, ei siinä mitään.
Aasinsiltaa käyttäen samoin olisi voinut tehdä sotien jälkeen. Jos Taipaleen taisteluissa samalla lohkolla ollut suomalainen ja venäläinen sotilas olisi sodan jälkeen pistänyt keskenään pystyyn aivoriihen ja kirjoittaneet yhdessä kirjan, siitä olisi voinut tulla klassikko. Rauhanvaltion aikaanhan semmonen ei tietenkään ollut mahdollista ja nyt taas, sattuneesta syystä, taitaa semmoset kirjat jäädä kirjoittamatta.
Minua ei henkilökohtaisesti jurpi tuo musta Marski-elokuva. Vuoden päästä kukaan ei sitä muistakaan, ja eihän tässä mene kuin maksimissaan puoli vuotta, kun edistykselliset piirit löytävät taas jonkun uuden joukkokiiman aiheen. Elokuva ei murra yhtään myyttiä eikä kirjoita historiaa uusiksi kuin ehkä joittenkin tiedostavien pölkkypäitten korvien välissä. Se mikä minua jurppii on se, että nimenomaan nämä tämänkertaista kiimaansa juhlivat tiedostavat pölkkypäät muodostavat sen pienen ryhmän, joka on ottanut oikeudekseen määritellä tavallisille ihmisille sen, mitä saa arvostaa ja mitä tulee halveksua. Ja ne tavalliset ihmiset sattumoisin elättävät tämän pienen ryhmän.
”Enkä pidä lainkaan siitä että yle ryhtyy romuttamaan suomalaisia myyttejä, sillä jos ne romutetaan meillä ei ole uutta hienoa, joustavaa, säteilevää myyttiä vaan ainoastaan kasa romua.”
Täysin samaa mieltä. Kansakunnalla on oma historiansa, omat myyttinsä, omat arvonsa (ja moniakin arvoja, joista kansakunnan kesken suuta piestään), omat tapansa ja omat merkittävät historian hahmonsa. Jotkut hyviä, jotkut ehkä vähemmän hyviä. Mutta joka kansakunnalla ne ovat omia. Niitä ei voi mahtikäskyllä deletoida, niitä ei voi keksiä toiseksi, niitä ei voi ostaa tai lainata muualta. Ne ovat tulleet pitkän ajan kuluessa. Meillä on omamme. Puolalaisilla on omansa. Kenialaisilla on omansa. Ja hekin riitelevät niitten kanssa keskenään. Sen kanssa täytyy vaan elää. Meillä on tiettyjä ihmisiä, joita tämä ei miellytä, ja he haluavat ”valistaa” ihmiset yksimielisenä oman näkemyksensä taakse ja omien myyttiensä taakse, eivätkä siedä vastakkaisia näkemyksiä.
Näytä minulle valtio, jossa kaikki ovat samaa mieltä, niin minä näytän itsenäiseksi julistautuneen hautausmaan.
Tervehdys,Kumis. Tämä stetsonistani kehittämä selitteläättöri totesi uranvalinnastaan:
"Kai se päällimmäinen syy on se, että sen oppiarvon myötä minä voin käyttäytyä ylimielisesti mahdollisimman monille mahdollisimman vähillä älyllisillä resursseilla."
Olisko se sittenkään niin keksittyä?
"Liekö koko touhussa kyse siitä, että muutama Ylen tyyppi halusi pitää mukavaa lomaa Keniassa, ja ettei verorahojen käytöstä tulisi mutinaa, varmistivat marttyyriasemansa tekemällä ”rohkean ja myyttejä murtavan taiteellisen ratkaisun”."
Itse asiassa tästähän tässä juuri taitaa olla kyse. Mutta koska ihminen haluaa kokea itsensä tärkeäksi olen hyvinkin varma siitä, että nämä tyypit oikeasti uskovat omiin jorinoihinsa. Nuorempana uskoin tän kaltaisen epärehellisyyden olevan jotenkin poikkeuksellista. Kuinka typerä sitä oikein voikaan olla. Nykyään näen sitä kaikkialla. On jotenkin masentavaa huomata kuinka ihmiset aina haluavat selitellä omat tekemisensä parhain päin toisille mutta varsinkin itselleen. Sitä kun jatkaa riittävän pikään niin...en tiedä, kadottaako sitä itsensä vai mikä siinä on mutta näköjään sitä alkaa uskomaan itsekin olevansa jotain erinomaista. Tätä kun vertaa omiin tekemisiinsä niin ei voi kuin todeta olevansa aika paska jätkä. Kun omat motiivit ja tekemiset ovat lähes aina itsekkäitä.
Mistä päästäänkin näihin toimittajiin yms. tiedostaviin tahoihin. Olen alkanut uskomaan, että heidät voi yksinkertaistaen lokeroida kahteen eri ryhmään, epärehellisiin ja typeriin. Toki näiden kaikenlaiset yhdistelmät ovat olemassa myös. Olen jättänyt tästä pois täysin laskelmoivat kusipäät, jotka tiedostavat tekevänsä väärin. Haluan edelleen uskoa, että ihminen noin yleensä ottaen haluaa pitää toimintaansa eettisenä.
Epärehellisiä ovat sellaiset, joilla jossain takaraivossa pieni ääni nalkuttaa, että ei tää nyt ihan näin mene mutta jotka ovat kuitenkin saneet itsensä uskomaan, että hyvällä asiallahan tässä ja maailmaa pelastamassa ja natseja vastaan taistelemassa ja blaa blaa blaa. Pahuuttahan vastaanhan tässä taistellaan, eiks jeh? Nämä tyypit ovat pelkureita. Koulukiusaajien lailla he kerääntyvät nokkimaan aina vimmeisimpien trendien mukaisia kohteita. Ja aivan helvetin innokkaina he käyvät oikeasti rohkeiden ihmisten (esim. Halla-aho)kimppuun. (PASKAN JAUHANTAA: Uskon heidän jollain tasolla ymmärtävän tuon rohkeuden suhteessa heidän omaan pelkuruuteensa, jonka aiheuttaman vitutusreaktion kohteeksi nämä rohkeammat sitten joutuvat. PASKANJAUHANTA LOPPUU) Nillä tyypeille ei ole sen suurempaa merkitystä. Tuulten kääntyessä (ja nehän tulevat kääntymään, ehkä liian myöään mutta kuitenkin) he kyllä kääntävät kelkkansa. Hieman liioitellen voisin sanoa, että tää osasto tulevaisuudessa kannattaa kovaan ääneen vaikkapa Halla-aholle kunniamainintoja yms.
Mutta entäs sitten nää typerät. Typerä saattaa olla väärä sana, mutta näähän on tällaisia ääliöitä, joilla ei ole älyä eikä omaatuntoa ensinkään. Tää on oikeasti sitä hankalaa osastoa. Näihin ei mikään tehoa. Tää on sitä porukkaa, joka aivan aidosti uskoo vaikkapa mamukriittisyydessä olevan kyse homoista ja neekereistä. Tän syvällisempään asioiden käsittelyyn tää porukka ei kykene. Taistele siinä sitten tuulimyllyjä vastaan. Kun ideat eivät vaan kohtaa. Ja tätä avutonta porukkaa meillä on vaikka millä mitalla korkeissa yhteiskunnallisissa asemissa. Hyvin menee.
Median munattomuutta pääsin muuten todistamaan oikein tuelta kun kuuntelin radio rockin korporaatiolähetystä, jossa toimittajat käsittelivät silkkihansikkain tän Marski elokuvan tuottajaa tai jotain sellaista. Vittu millaista paskaa esim. Halla-aho, Teuvo Hakkarainen, jotkut missit tai muut koulukiusaajille otolliset kohteet ovat siinä lähetyksessä saaneet niskaansa. Mutta ei, tää urpo sai jauhaa aivan uskomatonta paskaa tuossa lähetyksessä ilman, että kukaan olisi nauranut paskaisesti, saati sitten haastanut hänet. Ja entäs tää urpo sitten. Joillain se vaan pokka pitää. Kuulemma on aivan luonnollista käyttää valdelta saatu satatuhatta euroa lomailuun ja maksaa pääosan esittäjälle, neekerismiehelle, 800 euroa. Sikäli tää oli kyllä hieno monikulttuuri aiheeseen liittyvä performanssi, että tää jos mikä kuvaa valkoisen herrarodun suhdetta orjuutettuun mustaan väestöön. Lienee tahatonta.
"Koska totta puhut. Meillähän esmes joku sopivan tiedostavan oloinen rock-muusikko kelpaa yleisasiantuntija Parantaiseksi, oli aiheena sitten heinäseipään teko tai Korean kriisi."
Tästä esimerkkinä tän laulun tekijä.
http://www.youtube.com/watch?v=SRYM0DEnvYc
Pidän biisistä, pidän lyriikoista koska ne ilmeisestä typeryydestään huolimatta ovat kuitenkin... noh melko älykkäät :)
Mutta on tää tyyppi kuitenkin aivan uskomaton, omaan tärkeyteensä tukehtuva nilviäinen. Myös tää kaveri oli radio rockissa tässä taannoin ja puheet olivat jo sitä tasoa, ettei edes korporaation toimittajat pystyneet sellaista määrää paskaa aivan purematta nielemään. Kertoo paljon. Tässä hupaisa klippi taiteilijan närkästyksestä:
http://www.youtube.com/watch?v=UJbJyJcYZ7g
Taidan olla allerginen tällaiselle paskanjauhannalle kun se saa mut näin kiihoittumaan. Tulee ihan sellainen sotaisan miehekäs olo, talvisodan henki jne. että perkele, jos tää ei lopu niin kirjoitan muutaman tyttömäisen kiukuttelupostauksen. Saatana.
Näyttää siltä, että Takkiraudan puolelle kirjoittamani kommentti sopii hyvin myös tämän "päreen" alle, joten kopioin sen lähes sellaisenaan:
Pelkään, että Kansanmurhaaja Mannerheimia käsitellään jälleen kerran silkkihansikkain. Sama syytös voidaan kohdistaa myös takavuosina esitettyyn Uralin perhoseen: Nukkeanimaatio keskittyi kuvailemaan "marskin" aitoa ja vilpitöntä rakkautta toista miestä kohtaan, jolloin "marskin" rooli suomalaiseen työväestöön kohdistuvassa etnisessä puhdistuksessa jäi helposti vähemmälle huomiolle.
En ymmärrä miksi suomalainen hoi polloi ihailee marskia, tuota ruotsalaista kosmopoliittia aatelismiestä, joka surmautti nykyisen ihailijasakkinsa esivanhempia keväällä 1918. Ilmeisesti neuroottinen luonne haluaa alistaa ["Marski" loukkaamattomana kansallisena myyttinä], mutta ennen kaikkea alistua itsekin "Marskin nimelle".
Kaivataankin vielä elokuvaa, joka esittelisi meille todellisen Mannerheimin, siis pyövelin, valapaton ja murhamiehen. Uralin perhonen oli melkeimpä vittuilua homoseksualisteja kohtaan - harva homo sentään on "marskin" kaltainen verenhimoinen peto.
Myöskään tämä uusi Suomen Marsalkka ei kykene kertomaan totuutta marskista. Porvarillista myyttiä marskista ehkä hieman puretaan, mutta silti ei kyetä näyttämään kriittistä totuutta marskista. Itse asiassa voi olla jopa niin, että "dekonstruktio" toimii tässä juuri porvarillisen ideologian aseena.
Väitän, että totuus "marskista" [kansanmurhaajana, valopattona, pyövelinä] jää taas kerran joutavan kauhistelun peittoon: marski naisten pyörityksessä olevana mustana miehenä, hyvin varusteltuna neekerinä, estää meitä hahmottomasta historiallista totuutta marskista. Näin ollen tämäkin elokuva kertoo kritiikin valekaapuun pukeutuneena erään porvarillisen sadun "Suomen marsalkasta" - ja siten viime kädessä vain vahvistaa sitä vahingollista myyttiä, joka sen piti kyseenalaistaa tai jopa purkaa.
[Huomautan olevani selvinpäin, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.]
Mitähän tuo Rissanen on vetänyt? Ei selvin päin tuollaista tekstiä voi kukaan suoltaa. Tai sitten hän on tätä nykyään harmillisen yleistä tyyppiä - kulttuuriton ihminen joka vielä ylpeilee sivistymättömyydellään. Aika mykistävää.
Itse elokuvasta vain sen verran, että kyseessä on niin kyyninen provokaatio, etten jaksanut pienen alkuhermostuksen jälkeen piitata paljoakaan. Marskin kunnia ja historiallinen merkitys ei muutu piiruakaan tällaisesta räpellyksestä. "Haukkukoot! He yrittävät purra rautaa," Fredrik Suurta siteeratakseni.
Sitä vain ihmettelen, että mitä ihmettä Suomessa tapahtui ja milloin? Vielä vuosituhannen vaihteessa, kun olin teini, ei monikulttuurisuudesta kuullut paljon mitään, ja tällainen elokuvaprojekti ei olisi mennyt läpi edes huonona vitsinä.
Muuten, kun noista veteraanimuisteluksista puhuitte: Jos venäläisen rivimiehen näkemys Talvisodasta kiinnostaa, kannattaa lukea "Paraatimarssi Suomeen"- niminen kirja. Se on kokoelma venäläisveteraanien kertomuksia ja julkaistu ensin NL:ssä ja sitten suomennettu oliko 1989. Ei kannata pelästyä julkaisuvuotta, opuksessa ei ole neuvostopropagandaa nimeksikään. Kirja on aika karua tekstiä ja kertoo aika selkeästi, miten vähän neuvostojohto piittasi edes omista joukoistaan. En olisi uskonut mahdolliseksi, mutta itselläni ainakin lukiessa kävi sääliksi kavereita.
T: Akateeminen Konservatiivi
Muistetaan myös vanha puolalainen sananlasku; Vain tulevaisuus on varma, menneisyys muuttuu jatkuvasti."
Tervehdys Ano1:lle, Sammalkielelle, Akateemiselle Konservatiiville ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Ano1, viesti1:
Tuo määrittelysi epärehellisistä ja typeristä sattuu kyllä varsin kohdalleen. Epärehellisillä on vielä pelko siitä, että he vahingossa lipsauttavat suustaan jotain, joka saattaa poistaa heidät pois koulukiusaajien turvallisesta joukosta ja siksi he eivät sano mitään, ennen kuin ovat katsoneet, mitä tuuliviiri ja ilmapuntari sanoo.
Typerien kohdalla käy määritelmäksi se valmentajan toteamus, kun Valentin Kononen oli voittamassa 50 km kävelyn maailmanmestaruutta (noin 44 kilometrin kohdalla) eli ”hän ei ota enää vastaan ulkopuolista informaatiota”.
Tää radio rockin Heikelä-törpöräätiö on sitten jo ihan oma lukunsa. Yksi suurimpia syitä, miksi autolla ajaessa pidän päällä radio Suomi-poppia.
Ano1, viesti 2:
Niin, Paleface. Jokseenkin hyvä aikamme kuva. Ota vanha Tapio Rautavaaran kappale. Tee siihen uudet, tiedostavat sanat. Olet tehnyt Vuoden Kulttuuriteon. Kristus, ota luokses.
Sammalkieli:
Niin. On olemassa oikeistolainen, tai ehkä paremminkin yleisisänmaallinen Mannerheim-myytti, joka liittää Mannerheimin henkilöön kaiken sen, mitä suomalaisuudessa ja Suomen historiassa mielletään ylpeyden aiheeksi. Myytti liioittelee.
Mutta yhtä lailla on myös olemassa vasemmistolainen Mannerheim-myytti (jota oma kommenttisi muuten osuvasti edustaa) joka liittää Mannerheimin henkilöön kaiken sen pahan, mitä kapinan aikaan ja kapinan jälkeen tehtiin. Sekin myytti liioittelee.
Mannerheimkin oli vain ihminen. Ja jos kuka tahansa ammattisotilas ottaa komentaakseen sisällissotaa käyvän armeijan (ihan missä maassa hyvänsä), hän tietää, että tästä savotasta ei kädet puhtaana selviä.
Tuo yhden ainoan miehen päälle kaadettu syyllisyys tuntuu itsestäni jotenkin helpolta ja halvalta ratkaisulta. Tarvitaan syntipukki, joka voidaan kerta toisensa jälkeen hirttää.
Mikäli Mannerheimia ei olisi koskaan syntynytkään, niin olisiko punaisia ammuttu kapinassa yhtään sen vähemmän? Itse, puhtaasti henkilökohtaisena mielipiteenä näen, että silloin, molemmilla puolilla rintamaa, suuri osa kansaa päästi itsestään hulluuden irti, eikä pystynyt sitä enää hallitsemaan. Ja uskon, että sama hulluus on meissä jokaisessa edelleen. Se tarvitsee vain tarpeeksi suuren ärsykkeen päästäkseen irti.
Sitä, mikä sai/saa tällaisen hulluuden irti, ja kuinka sen voisi jatkossa estää, olisi minusta tärkeämpi tutkimusaihe. Toki Mannerheimin osuutta kapinan veriteoissa voi tutkia. En minä siitä rikki mene. Mutta vaikka yhden miehen ampuisi kerta toisensa jälkeen uudestaan, ei se tapahtunutta miksikään muuta.
Akateeminen Konservatiivi: Rissasta määrittelee aika hyvin nuo Ano1:n kommentit.
”Mitä ihmettä Suomessa tapahtui ja milloin?”
Milloin: Ehkä kymmenisen vuotta sitten, ehkä ei niinkään kauan sitten.
Mitä: Viitaten kommenttiini Sammalkielelle. Ehkäpä tietyt ihmiset päästivät itsestään toisenlaisen hulluuden irti. Ja kun tarpeeksi moni sen teki, sitä ei pystynyt enää hallitsemaan. Virran mukana on niin helppo kulkea.
Kiitos muuten kirjavinkistä, tuota en ole lukenut. Pitää ottaa työn alle.
Ano2: Jep. Menneisyys on sitä, miten se kirjoitetaan.
Eipä se taida tosiaan jonkun henkilön myytti murtua pelkästään sillä, että joku vääntää siitä tahallista tai tahatonta vitsiä. Mm. Uralin pihlaja oli minusta ihan hauska idea, linjalla että mikäs siinä, mutta sitten kun kuuntelin tekijän haastatteluja silloin tilanteen ollessa ns. päällä, niin aika katkeroitunut kuva hommasta/tekijästä jäi. Että se olikin lähinnä jonkinlainen tekijän oma terapiafantasia, sen sijaan että se olisi yrittänyt lähellekkään vilpittömästi luoda jotain uutta. No, toivottavasti auttoi edes sitä yhtä ihmistä.
Itseä ei vaan älyttömästi propagandafilmit muuten kiinnosta kuin ehkä hieman kuivakkaasta, osin ammatillisestakin mielenkiinnosta siitä mitä keinoja niissä käytetty ja millä tavalla.
Itse päivän aiheeseen liittyen olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä herra Rissanen olisi, jos täysin vastaavasti alettaisiin murtaa esim. holokaustimyyttiä (että muka juutalaisia teurastettiin järjestelmällisesti), tai jos vaikka koetettaisiinkin tehdä Herr Hitleristä väärinymmärrettyä sankaria, joka vain koetti nostaa Saksan ensimmäisessä maailmansodassa kokeman (arvovalta)tappion jälkeen jaloilleen.
Tässähän olisi hyviä kohteita murtaa vähän yksioikoisia ja -silmäisiä myyttejä ja näkemyksiä, eikös...? Ja tilanne olisi vielä parempi sen suhteen, että se tarkoittaisi vastavirtaan, yleistä konsensusta vastaan uimista. Tosin saksassa tuota ei ehkä kannattaisi yrittää, saattaisi vähän napsahtaa valtiollisia sanktioita, mutta meillähän ei moista estettä ole.
Ja tästä voikin jatkaa sitten yhä ylöspäin, eli mitkä asiat yleensä ovat myyttisempiä kuin uskonnot?
Kun kerran tälle tielle lähdettiin, niin eräänlainen ns. myytinmurskaajan jatko tuolle Marski-leffalle olisikin, jos YLE vaikka seuraavaksi tuottaisi miniohjelmasarjan, jossa esim. romutetaan ja ravistellaan eri uskontoja ja niiden voimahahmoja. Jeesusta, Buddhaa, Muhammettia jne. Ja mitä lie kiihkoisimmat ateistit nostavatkaan "profeettojen" asemaan omissa selkääntaputtelupiireissään. Siinä olisi kokonaan uusi mahdollisuus kuopia ihmiskuntamme luutunutta menneisyyttä.
Sivujuonteena on myös mielenkiintoista, että ilmeisesti YLE on nyt siis innolla revittelemässäMarskin kanssa, ihan vain leikittelyn ilosta, mutta kuinkas kävi kun pressiklubi-ohjelmassa koetettiin vähän naureskella Kekkosen piikkiin?
http://www.youtube.com/watch?v=XcHNWoYDfRM
Minussa kun ei tuo Kekkonen, tai Marskikaan herätä kummempia tunteita sinne tai tänne, niin hämmentyneenä katsoo tuota touhuilua, mihin kaikkenlaiseen mentaaliakrobatiaan sitä ihmiset tahoillaan pystyvätkin.
Itse kun olen aina ollut armoitetun/kirotun yhteensopimaton minkäänlaisen idolinpalvonnan kanssa, edes lapsena minulla ei moisia elkeitä ollut, arvostin ja ihailin joidenkin ihmisten saavutuksia, kuten nykyäänkin, mutta en varsinaisesti ihaillut tai fanittanut heitä yksilöinä. Minulla on vaikka lempikirjailija, mutta en tunne palavaa halua tavata häntä tai esimerkiksi saada hänen nimikirjoitustaan.
Sama näkyy sitten toiseenkin suuntaan, että on hyvin hyvin harvoja henkilöitä, joita osaisin puhtaan pyhällä vihalla tuomitakaan, vaikka he sitten edustaisivatkin suunnilleen kaikkea mitä itse en.
Tuokin Murha-Kustaa, tai sitten Kekkonen, -hyvä tai paha retoriikka on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja sokeaa. Katson tässä juuri samalla teosta toisesta, enkä ole erityisen vaikuttunut ideatasolla http://2.bp.blogspot.com/-csCbI-8AKxI/TejSV48uaqI/AAAAAAAABTU/jyT9Kf6mk78/s1600/Untitled-1.jpg
Niissäkin herroissa henkilöityy kaksi tyyppiä, jotka ovat olleet aika pitkälti puun ja kuoren välissä, enkä tasan usko että kumpikaan oli mustavalkoisen ns. hyvä tai paha, kuten joillain tuntuu olevan tarvetta selittää. Sen mitä itse olen em. herroista kuullut ei tue yksisilmäisiä henkilökuvia, tai tulkintoja kummankaan kohdalla.
- lihapuhe
Ja tuohon vielä jälkihuomiona
"Sen lisäksi että vuoden 2100 suomalainen pieni peruskoululainen vastaa napakasti oppitunnilla asiasta kysyttäessä marsalkka Mannerheimin olleen tummaihoinen nainen, hän nimeää yhdeksi Suomen sodista talvisodan sijasta vihaisten lintujen ilkeitä porsaita vastaan käymän Angry Birds-sodan."
Jos noin olisi, niin pitäisin sitä merkkinä opetusjärjestelmämme ja sivuistystasomme täydellisestä rappiotilasta.
100-vuoden päästä se ei olisi minun ongelmani, mutta tuossa tilanteessa tekisin kyllä kaikkeni saadakseni ainakin omat lapseni jonnekin muualle.
Sen että historian paikalle keksimällä keksitään asioita, tarkoittaa ettei siitä ja siellä tehdyistä virheistä voida edes yrittää ottaa oppia (en tosin ole varma onko siitä kyllä tähänkään asti opittu paljoakaan).
- lihapuhe
Tervehdys, Lihapuhe ja kiitos kommenteistasi.
Viesti 1:
Mainio Savonmies blogissaan tuoreeltaan kehitti sen äärimmäisen ”yle-tyylisen” myytinmurtamisen eli:
”Niin tosiaan terveisiä Yleisradiolle: vetäkäähän nyt kerralla kunnolla tuossa ikonien päälle kusemisessanne. ”Kuvatkaa” (edelleen nuo vielä tarkoituksella) profeetta Muhammed juutalaisena homona, jolla on sika lemmikkinä. Tehkää se verovaroin ja katsokaa siinä samalla, miten kolmas maailmansota saa alkunsa Suomen valtiollisen televisioyhtiön päätöksestä kokeilla sananvapauden rajoja. Tapaus Hirvisaaren jälkeen sille voisi olla aihetta: nimittäin katsomiselle, koskeeko niin kutsuttu sanavapautemme vain niiden, joiden ei mahdollisesti tiedetä "tarvittaessa" (ja sitaatit vieläkin tarkoituksella) välittömästi polttavan kaupunkeja maan tasalle, ilmeisen tarkoituksellista loukkaamista.”
Koko kirjoitus löytyy tuolta linkkilistaltani.
Olen huomannut tiedostavia kommentteja, joissa on jaanattu sitä, että miksi Mannerheimia ei voisi näytellä musta. Saman voi kysyä toisinpäin. Miksi Mannerheimia tulee näytellä juuri musta? Mikä itseisarvo sillä asialla on? Mikä parempi tarkoitus sillä saavutetaan? Jos ennen tätä kohua olis joku tyyppi vaatinut, että Muhammed Alista on tehtävä elokuva, jossa pääosaa näyttelee Linus Torvalds, niin ajatusta olis pidetty naurettavana.
Tosta Kekkossysteemistä. Ylen ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt puolusti sen Kekkospätkän lyhentämistä sanomalla että syy videon lyhentämiseen oli siitä tullut suuri palautemäärä. ”Pohdimme että tämä on otettava vakavasti. Ihmiset olivat tunteneet suurta loukkaantumista, ja sen takia en halunnut toistaa tätä enää.”
Erääseen toiseen tapaukseen ei suuri loukkaantuminen taas yllättäen vaikuttanutkaan, vaan sehän ole kenellekään yllätys.
Viesti 2:
Just näin. Kun tuossa ei ole kyse enää edes propagandistisesta opetuksesta vaan siinä opetetaan mukuloille, että pääilmansuunnat ovat orava, nyyhkytys, ämpäri ja keskiviikko.
Nii joo, tää on pakko laittaa. Varsin eeppinen:
http://www.feissarimokat.com/files/2012/08/machupa-mannerheim.png
"En ole rasisti, mutta kuitenkin..."
Manne-proggis alkaa saavuttaa huikeita sfäärejä:
https://www.youtube.com/watch?v=G9ROLQVSfw4
Pitäisikö Hesaria vastaan tehdä rikosilmoitus? Lehden pakinoitsija kertoi, että Marskin ryyppy tehdään nykyisin salmiakkikossusta. Eikös tässä haiskahda eräänlainen kierteinen vihapuhe? Meinaan, kyllä Suomen kansa tietää, mitä sillä salmiakilla tarkoitetaan! Paras varmaan silti vastata tuohon provokaatioon vihahiljaisuudella. Niinhän vaikka?
Tervehdys, Närpes Varg. Aatun näkemystä asiaan tässä onkin jo ehditty odotella...
Ehkä vastaamme provokaatioon uhkaavalla vihahiljaisuudella.
On Sammalkielellä sen verran totuutta mukana että Mannerheim ei tehnyt kaikkea estääkseen sisällissodan aikaisia murhia. Käskyn kenttätuomioiden lopettamisesta hän antoi, muttei sitä kummemmin valvonut, vaikka tuolloin valvonta tosin oli vähän hankalampaa kuin nykyisin.
Itse näen Mannerheimin pragmaatikkona, joka tuli esille esim. Viipurin "taistelussa". Viipuri annettiin viholliselle koska sitä ei voinut puolustaa. Viipurin avoin hylkääminen olisi tehnyt joukkojen moraalille vakavaa vahinkoa, joten linnoittamatonta kaupunkia puolustamaan laitettiin kokematon ja huonosti aseistettu prikaati. Näin saatiin syntipukki.
Pidän hyvän sotapäällikön perusominaisuutena sitä että pyrkii voittamaan sodan, tai ainakin välttämään totaalisen tappion. Jos moraalinen vakaumus voi johtaa tappioon, se täytyy hyljätä ja jäljet piilottaa, sillä muuten seurauksena on todennäköisesti vielä pahempi tappio.
Jos vastakkain on kaksi nyrkkeilijää joista toinen lyö vyön alle ja toinen ei, kumpi todennäköisemmin voittaa?
Sotahistoria on täynnä "hyviä" sotapäälliköitä, jotka hävisivät. Mannerheim piti Suomen puolutuksen koossa, tarttui toimeen kun häntä tarvittiin, ja hoiti hommansa miten parhaiten taisi. Siitä Mannerheimille täydet pisteet, ja mielestäni ihmisolennolta ei voisi juuri enempää odottaakaan.
Tervehdys Heikki Polojärvelle ja kiitos kommentistasi. Epäilemättä Mannerheimilla jäi kapinan ajalta verta käsiinsä. Mutta kenelläpä ei jäänyt? Sisällissodat kun tuppaavat olemaan sellaisia. Niin kuin aikaisemmin totesin, niin yhden miehen syyttäminen kaikista veriteoista on kovasti helppo ratkaisu.
Mitä Viipurista kirjoitat, voi hyvinkin pitää paikkansa. Ei sinne kannattanut jättää paria divisioonaa motitettavaksi ja tapettavaksi. Suomalaisilla oli siellä vesi selän takana.
Tarja Halonen ei valitettavasti ollut saksalainen yksi ensimmäisinä aidsiin kuolleista pornotähdistä.
Noin muuten täytyy vain toivoa, ettei itse tee sitä suurinta mahdollista virhettä.
Tervehdys, Reino. Joo, A.Koskelaa siteeraten "ei tätä hävitä parane".
Pornosta: tässä nykyaikaisessa teknistyvässä maailmassa se taitaa olla niitä harvoja ammattialoja, jotka perustuvat puhtaasti ruumiilliseen työhön.
On Sammalkielellä sen verran totuutta mukana että Mannerheim ei tehnyt kaikkea estääkseen sisällissodan aikaisia murhia.
Ei se ihan noinkaan kyllä ole. Keskeinen ongelma näissä kenttäoikeuksissa oli, ettei ihan alkuun tiedetty mitä lakia noudatetaan. Tuon ajan tuomarit olivat laillisuusmiehiä, eli heidät piti saatavan uskomaan, että laki oli voimassa, mutta myöhemminhän vasta todettiin, ettei se ehkä sittenkään ollut. Ja tämän seurauksena muistaakseni tuomari tai pari riisti itseltään hengenkin, kun ymmärsi toimineensa väärin.
Mutta vielä merkittävämpää on, että ilman oikeudenkäyntiä ei tapettu ns. syyttömiä punaisia. Ainoastaan täysin varmat tapaukset ammuttiin suoraan, mutta ehdoton pääsääntö oli, että oikeudenkäynnit pöytäkirjataan juuri tämän tapaisen myöhemmän spekulaation torjumiseksi. Ja hyvin ne asiansa hoiti - ei kapinoitsijoita yleensä jätetä henkiin ja naiset raiskataan siinä sivussa.
Tervehdys, Kumis. Niin kuin aikaisemmin totesin, on kaiken tuon ryönän kaataminen yhden miehen niskaan turhan helppo ratkaisu.
Yleensäkin on varsin turhaa arvostella kapinan aikaa nykyisestä vinkkelistä. Ja näillä arvostelijoilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos punaiset olisivat voittaneet, niin ketään ei olisi ammuttu, vaan oltaisiin vain pidetty nättejä totuuskomissioistuntoja, kaduttu julkisesti ja sitten lähdetty porukalla töihin. Näinköhän tuossa olis käynyt?
Jos kapinoittemaan rupeaa, täytyy varautua siihen, että siinä voi saada kuulaa kalloonsa.
Lähetä kommentti