KESKITYSLEIRIN VARTIJA VASTAA

Vaikka tässä todentoistoon syyllistynkin, niin jatkan vielä hieman nyt kovasti tapetilla olevasta supersankari Johan Bäckmanista. Menin nimittäin ostamaan Ilta-Ryönän, ja siinä esitettiin hepun venäläiselle medialle esittämiä väitteitä suomalaisesta lastensuojelusta ja sen suoranaisesta hyökkäyksestä venäläisiä kohtaan. Koska itse satun olemaan tämän alan ns. ammattilainen, niin käyn hieman läpi näitä Bäckmanin väitteitä. Meinaan, uskoisin minulla olevan siihen jonkunlainen oikeus, koska olen kumminkin yksi niistä suomalaisista lastensuojelun hirviöistä, joita nyt koko Venäjä (väittämän mukaan) kauhistelee ja haluaa seipään nokkaan.

Suomessa asuu tällä hetkellä 16.000 lasta olosuhteissa, jossa he ovat ilman äidinrakkautta, perheen ulkopuolella, vankileirien olosuhteissa, yksityisissä lastenkodeissa tai sijoitusperheissä, jotka saavat isoja rahoja siitä, että ovat valinneet tämän bisneksen. Suomessa julkaistaan joka viikko tietoja, että poliisi etsii lapsia, jotka ovat karanneet vankilasta ja etsivät vanhempiaan. Mutta poliisi kerää heidät ja vie takaisin yksityisiin vankiloihin.

Tämä varmasti kolahtaa venäläisessä mediassa, sillä siellä termit vankileiri ja vankila herättävät sattuneesta syystä kovastikin kylmiä väreitä. Bäckman antaa ymmärtää, että kaikki lapset ja nuoret sijoitetaan yksityiselle taholle ja unohtaa ihan taktisesti, että maassamme on kyllä julkishallinnon lastensuojelulaitoksia.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on peruslinja, että sijoitetaan ensiksi mahdollisiin oman kunnan laitoksiin, sitten yleensä julkisiin laitoksiin ja jos tilaa ei riitä, niin sitten vasta yksityisiin. Yksityisiin laitoksiin sijoitetaan, koska julkisissa laitoksissa ei tilaa ole. Yksityisiä laitoksia on muuten erittäin hyviäkin, ja niihin sijoitetaan nykyisin sellaista materiaalia, jonka kanssa julkiset laitokset eivät pärjää. On sitten huonompiakin laitoksia, mutta kun tässä Venäjästä on kysymys, niin niissäkin on nuorilla taatusti paremmat oltavat kuin vaikkapa venäläisellä katulapsella tai venäläiseen laitokseen sijoitetulla lapsella.

Suomessa poliisi muuten ei asiasta tehden etsi laitoksesta hatkanneita nuoria. Heidät otetaan kiinni silloin, jos he jäävät kiinni muista rötöksistä, ja poliisi huomaa, että heistä on haku päällä. Poliisilla on muutakin tekemistä kuin etsiä hatkassa olevia nuoria. Eivätkä ne nuoret lähde hatkaan etsimään vanhempiaan. Kyllä he tietävät missä heidän vanhempansa ovat. He lähtevät hatkaan ihan siitä syystä kuin suomalaisetkin nuoret, eli sähläämään kavereittensa kanssa. Yleensä he ovat näitten reissujen jälkeen melko romuna. Jos taas suomalainen lastensuojelun viranomainen ei tee hakua näistä nuorista, hän itse tekee virkavirheen ja syyllistyy heitteillejättöön.

Missä ovat lapsioikeuden uhrit? On hyvä esimerkki venäläisestä nuoresta naisesta, joka eli koko lapsuutensa suomalaisella keskitysleirillä ja sai tavata vain kerran kuukaudessa venäläistä äitiään. Hän sanoi minulle, että haluaa vaieta asiasta, koska hän haluaa mennä naimisiin ja unohtaa koko asian. Hänellä ei ollut edes Suomen kansalaisuutta, mutta hänet pantiin Lappiin keskitysleirille siihen asti, kunnes hän täytti 18.

Jälleen mediaviisautta. Termi keskitysleirihän soi venäläiseen korvaan kuin pirunviulun narske. Ja kun mukana on vielä Lappi.Veikkaanpa että venäläinen kommentaattori on todennut, että Lappi tarkoittaa suomalaiselle samaa kuin Siperia venäläiselle. Mutta yksittäisestä (sinänsä edes toteen näyttämättömästä) tapauksesta minä en pysty kommentoimaan mitään. Sen voin kommentoida, että venäläiset vanhemmat (pääosin yksinhuoltajaäitejä) ovat olleet hyvinkin yhteistyökykyisiä. Suurin ongelma on lähinnä puutteellinen kielitaito, eikä meistä työntekijöistä monikaan venättä haasta. Minäkin osaan venäjästä lähinnä rumia sanoja, ja sillä ei kovin rakentavaa keskustelua aikaan saada.

Mutta meillä on kyllä esimerkkejä venäläisistä äideistä, jotka ovat itse ottaneet yhteyttä lastensuojeluun, koska heidän mukuloilla menee liian lujaa, ja he ovat tajunneet, että tuolla tiellä ei hyvä heilu, ja heillä itsellään ei taas paukut riitä sitä katkaisemaan.

Me löysimme vastikään mielenkiintoisen dokumentin Suomen sosiaali- ja terveysministeriöstä vuodelta 2010. Siinä sanotaan, että Venäjän valtio suosittelee systemaattista väkivaltaa lapsia kohtaan. Siinä puhuttiin Venäjästä ja Somaliasta. Eli siis kaikki venäläiset ja somalilapset ovat kontrollin alla siitä lähtien, kun he tulevat Suomeen. Jos äidin nimi on Anastasija, Natalija tai Irina, se on heti todiste siitä, että varmaankin kodissa tapahtuu hakkaamista. Eli he ottavat automaattisesti pois venäläisten lapset. Se on systemaattista poliittista terroria venäläisäitejä kohtaan.

Tässä tulee taas muistaa, että lausuma on tarkoitettu venäläiselle yleisölle, ja sinnehän se uppoaa kuin häkä. Kun venäläiselle itselleen ei ole mikään yllätys, että hallinto jyrää, minkä hallinto haluaa, niin totta kai se uskoo, että samoin on myös tsuhnien tasavallassa. Mutta se, mitä venäläinen ei tiedä, on se, että niin suomalaisessa sosiaalihallinnossa kuin muussakin hallinnossa (plus huomattava määrä yksityisiä aktivisteja) on olemassa ihan palkallinen puolestaloukkaantumiskoneisto, joka nostaa välittömästi R-kortin ja aloittaa välittömän joukkorääkymisen, mikäli jotain edes tietyn kansanryhmän syrjimismahdollisuutta on olemassa. Ja se koneisto ei pidä kynttilää vakan alla ja löytää suomalaisesta mediasta ymmärtäjän, joka julkaisee jutun, vaikkei todellisuuspohjaa olisikaan.

Jos venäläiselle kadunmiehelle kerrottaisiin suomalaisesta ”positiivisesta syrjinnästä”, epäilisi kadunmies ensiksi, että onkohan tässä kyse mahdollisesti piilokamerasta, ja saatuaan selville, ettei ole, toteaisi Obelixia hieman muuntaen, että hulluja nuo tsuhnat.

Palataan vielä siihen, että Suomessa on siis Bäckmanin mukaan hallinnollinen pysyväisohjeistus kytätä ihmisiä nimen perusteella. Tässä voi palata siihen, mitä olen itse useassa kirjoituksessani sanonut, eli älä kysy ”mitä”, kysy ”miten”. Tätä Bäckmanin mainostavaa kyttäämistähän harrastavat lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Heillä on jo valmiiksi useita kymmeniä asiakasperheitä per työntekijä, pahimmissa tapauksissa lähennellään sataa. Ja nämähän ovat siis aktiivisia tapauksia. Venäläinen kadunmieskin tajuaa, että ei heillä riitä ylimääräinen aika ja energia vielä asiasta tehden kytätä ylimääräisiä ihmisiä nimen perusteella. Kun Suomessa on vielä niitä vieraita sukunimiä muitakin kuin Aleksandrov tai Kusnetzov.

Noin mediapoliittisesti ajatellen Bäckman lyö kyllä kirveensä kiveen pahemman kerran ottaessaan venäläisessä mediassa esille venäläiset ja somalit samassa lauseessa. Satun ihan työni puolesta tietämään, että venäläiset eivät suinkaan ole rasismista niin syväpuhdistettu kansa kuin suomalaiset, eikä tavallinen venäläinen ole välttämättä kovinkaan mielissään siitä, että hänet mainitaan samalla viivalla somalin kanssa. Venäjällä kun ei ole puolestaloukkaantumiskoneistoa eikä positiivista syrjintää.

Lastensuojelu on täysin korruptoitunutta. Sosiaaliviranomaisilla on lista yksityisistä lastenkodeista, joita he suosivat. Jokainen lastenkoti voi saada yhdestä huostaan otetusta lapsesta satoja euroja tai jopa 500 euroa. Vuodessa se tekee satojatuhansia. Eli kun he ovat saaneet nämä lapset itselleen, he eivät tietenkään päästä heitä enää perheisiin. Se on heille tulonlähde.

Tässä kohdassa tulee muistuttaa suomalaisen lastensuojelun laitosrakenteesta. Bäckman antaa käsityksen, että lastensuojelu on pelkkää yksityistä bisnestä. Meillähän on huomattava määrä julkishallinnollisia laitoksia, joita ovat kunnalliset laitokset, sekä valtion koulukodit. Näihin verrattavissa ovat säätiöpohjaiset laitokset, jotka ovat joko jonkun kunnan/kaupungin tai useamman kunnan/kaupungin perustamia.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöitten tulee sijoittaa mahdolliset lapset oman kunnan laitoksiin. Yksityiset laitokset tulevat vasta tämän jälkeen. Ja tulee tietysti muistuttaa, että yksityisessäkään se muutama sata euroa per näkö ei ole puhdasta voittoa. Yksityisenkin laitoksen täytyy palkata osaavaa ja pätevää henkilökuntaa. Kuntien/kaupunkien kilpailutuksilla varmistetaan, että sitä henkilökuntaa myös on. Palkkamenot muodostavat suurimman osan niin julkishallinnollisten kuin yksityisten laitosten kuluista ja koko liikevaihdosta. Tässä pitää vielä muistuttaa, että lastensuojelun sijaisperheet saavat lähinnä kulukorvaukset ynnä suolarahat päälle. Ja kun kunnallinen sosiaalihuolto ei ole itse asiassa kovinkaan säännöllinen maksaja, niin niitäkin rahoja joutuu usein peräämään.

Bäckman antaa väitteessään myös sellaisen kuvan, että laitos, johon lapsi sijoitetaan, päättää siitä, kuinka kauan sijoitus jatkuu. Väite on väärä. Päätöksen sijoituksesta, sijoituksen kestosta ja sen loppumisesta tekee sijoittava sosiaalityöntekijä. Ja mikäli sosiaalityöntekijä ilmoittaa, että sijoitus loppuu just nyt, niin sijoitus loppuu just nyt. Laitoksella ei ole siihen mitään sanomista.

Yksityisistä laitoksista vielä yksi kommentti, vaikkei se liitykään aiheeseen Venäjä/Bäckman vs. suomalainen lastensuojelu: Ymmärrän oikein hyvin, jos joku julkishallinnollisessa laitoksessa vaikkapa 15 vuotta työtä tehnyt työntekijä perustaa yksityisen laitoksen. Hän pääsee sillä eroon raskaasta byrokratiasta, pystyy valitsemaan itse työntekijät, ja joo, myös tienata hieman enemmän. Lastensuojelussa toimistoissa työtään tekevissä piireissä on edellenkin vahvasti vallalla se ajatus, että ei tienaaminen voi näissä hommissa olla työn peruste, kyllä kutsumuksen tulee mennä ylitse (ja se myös varmistaa, että yksityisiä laitoksia ei todellakaan asiasta tehden suosita). En tiedä, ajatteleeko lukijakin ehkä näin. Mutta jos ajattelee, niin lukija samalla myös varmaankin alkaa toimia sen eteen, että myös yksityiset lääkäriasemat lopetetaan.

Vielä lastensuojelun rakenteista: Mikäli lastensuojelun sijoittava sosiaalityöntekijä on osakkaana jossain yksityisessä lastensuojelulaitoksessa, ja asia saadaan selville (kyllä se saadaan), niin sosiaalityöntekijä on välittömästi entinen sosiaalityöntekijä.

Vielä aiheesta venäläiset vs. suomalaiset lastensuojelulaitokset: Itse asioissa laitoksiin, niin julkisiin kuin yksityisiin ei erityisemmin haluta niin venäläisiä kuin muitakaan ulkomaalaisia sijoitettavia. Johtuu ihan kielivaikeuksista ja kulttuurieroista. Meidän omat tsuhnakullanmurut ovat itse jo ihan tarpeeksi hankalia.

Me vaadimme, että venäläislapset on vapautettava panttivankeudesta Suomessa. He ovat nyt lastenkodeissa.

Tähän en ota kantaa, ennen kuin otan selvää niin omasta kuin muutamasta muustakin laitoksesta, että minkälaisia lunnasrahoja näistä panttivangeista vaaditaan. Muuten, ketkä ”me”?

Suomalaisviranomaiset käyvät todellakin sotaa venäläisäitejä vastaan. Haluan, että Suomen ja Venäjän kansat tietävät totuuden siitä, mitä tapahtuu. Jokainen normaali ihminen tajuaa, että tämä on laitonta, tämä on fasismia, tämä on poliittista vainoa ja russofobiaa.

Niin, tämähän on vähän laajempi väite, eikä liity ihan pelkästään omaan alaani. Venäläinen kadunmieshän ei tiedä, että feminismi on Suomessa uskon asemaan nostettu opinkappale, ja jo sen perusteella voi todeta, että Suomen (varsin naisvaltainen) virkakoneisto ei asiakseen rääkkää ketään naista. Tietyiltä isiltä voisi sinänsä kysyä mielipidettä.

Sitä voisi Bäckmanilta kysellä, että miksi ihmeessä venäläiset silti haluavat muuttaa Suomeen? Ja miksi venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta? Oman kokemukseni mukaan Suomihan on venäläisille lähinnä rauhan satama, jossa ostamastaan kiinteistöstä voi lähteä lomien jälkeen takaisin Pietariin ilman, että tarvitsee palkata konepistoolimiestä vahtimaan kiinteistöä. Ja kiinteistö on takaisin tultua ihan samassa kunnossa mihin se jäikin.

Me olemme tutkineet huostaanoton syitä Suomessa. Syy voi olla mikä tahansa. Syyksi riittää jopa kansallisuus, pelkkä kansallisuus. Eikä kukaan kontrolloi tilannetta eikä tiedä kokonaistilannetta. Minä kutsuisin sitä psykoterroriksi.

Menee toistoksi mutta menköön. Ensiksi taas, ketkä ”me”. Muistutan tässä edelleen Suomessa olevasta R-korttia heiluttavasta puolestaloukkaantumiskoneistosta. Ja kaikki huostaanotot, plus sijoitusten vaiheet ovat kyllä nykyisin oikein hyvin kirjattu. Jopa niin hyvin, että työntekijän aika aina enemmän menee pelkkään lankettien täyttämiseen, vaikka muutakin työtä olisi ehkä tehtävänä. Bäckmanilla on tietysti mahdollisuus ottaa yhteys eduskunnan oikeusasiamieheen, joka saa kyllä selville, onko joku nuori sijoitettu vain sen vuoksi, että hän kuuluu tiettyyn kansakuntaan. Ei kannata pidättää hengitystä. Ja noin kokemukseni puolesta voin todeta, että eduskunnan oikeusasiamies ja häntä edustavat apulaisoikeusasiamiehet syynäävät lastensuojelulaitoksia oikein mielellään. Ja mikäli he löytävät minkä tahansa kansakunnan syrjimistä, niin herranmyrsky nousee varmasti.

Miksikä minä tähän yleensä puutun? Varmaan siksi, että Venäjällä tykätään syntipukeista, varsinkin jos ne löytää omien rajojen ulkopuolelta, ja Bäckmanin saamasta huomiosta voi päätellä, että tsuhnan syntipukkiasemalle on tilausta. Tässähän sinänsä unohtuu sekä venäläisten katulasten varsin onneton tilanne plus se, että suomalaiset laitokset ovat venäläisiin verrattuna lähinnä viihtymis- ja lihapatakeskuksia.

Mutta jos venäläinen (en sinänsä siihen usko) saisi päähänsä, että tämähän on se mukava tekosyy siirtää Äiti Venäjän raja Tornionjoelle, niin kyseessähän olisi miehitys, ja venäläinenhän tulee kylään miehittäjänä, ei miehittäjänä ja kaverina yhtäaikaa, niin kuin vaikka amerikkalainen kuvittelee tekevänsä. Ja minähän olen silloin osa miehitetyn maan fasistisen hallintokoneiston venäläisten sortamiseen erikoistunutta koneistoa. Minulle tuskin riittäisi Siperian keikka, vaan saisin ehkä tuta venäläisten hallitsemaa Katyn-metodia. Ohessa kuva muistutuksena tapahtumasta:

Bäckmanille ei tuota ongelmaa saattaa kokonainen suomalainen ammattiala ulkopuolisen painostuksen ja suoranaisen vihan kohteeksi itse keksimiensä faktojen perusteella. Onko kyseessä pelkkä opportunismi, jonkunlainen omaan suomalaisuuteen kohdistuva selttämätön viha vaiko puhdasta latvalahoa? En tiedä, sillä en kykene etädiagnoosien tekoon.

Joka tapauksessa Bäckman on onnistunut tavoitteessaan. Menihän ulkoministerimme Tuomioja tuoreeltaan toteamaan venäläiselle kollegalleen, että Suomen lainsäädäntö ei riitä Venäjän kansalaisten tapauksessa. Tällä on tietysti oma merkityksensä Suomen suvereniteetin kannalta, mutta Tuomioja ei tajua sitä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa suomalaiselle lastensuojelulle. Jos yksi kansakunta laitetaan erityisasemaan, eihän se tietenkään riitä, vaan silloin aletaan etsiä ns. sovellettuja ja kulttuuria tukevia ratkaisuja myös hyvin monelle muullekin kansakunnalle, ja silloin me olemme alallamme täydessä suossa. No, Tuomioja on tyyppejä, joitten on helppo sanoa ”mitä”, ja sanan ”miten” ajattelemisen hän sitten siirtääkin muille.

Jos tätä blogia lukee joku suomenkielentaitoinen venäläinen, niin tämän jutun saa ihan rauhassa kääntää ja siirtää venäläisille keskustelusivustoille. Evästykseksi voisi vielä sanoa, että emme me suomalaiset teitä venäläisiä vihaa. Me pelkäämme teitä. Tai enemmänkin me pelkäämme Venäjän valtiota.