KEVYEHKÖ SYYSTARINA

Vanha, arvokas ja erinomaisen aromikas konjakki nakotti konjakkilasissa aivan niin kuin vanhan, arvokkaan ja erinomaisen aromikkaan konjakin tulikin nakottaa. Jostain ilmestyi käsi, joka otti konjakkilasin otteeseensa, nosti lasia, pyöritti hieman jaloa juomaa ja sen jälkeen kohotti lasia, jotta lasi voisi kohdata perinteiseen tyyliin nenän, joka nuuhkaisi konjakin mainiota aromia. Nuuhkaisun jälkeen kuului hiljainen, mutta suurta tyytyväisyyttä tihkuva murahdus. Tämän jälkeen käsi siirsi konjakkilasia jälleen hieman, ja tukeva hömpsy katosi Parempiin Suihin. Seurasi protokollan mukainen nautinnollinen irvistys ja tyytyväisyyttä huokuva ähkäisy.

Tämä nimenomainen Parempi Suu kuului intialaiselle Veerappan Pääräppänille. Hän oli mäntämasiina-, hilavitkutin- ja härspediräättöritekniikan tohtori. Lisäksi hän oli keksijä ja ekonomi. Ja hänellä oli varsin hyvä syy palkita itsensä mainiolla konjakkihömpsyllä. Hän oli nimittäin tuoreeltaan kehittänyt The Tuotteen. Lisäksi hänellä oli vertaansa vailla oleva The Liikeidea. Hän oli patentoinut tuotteensa ja tutkituttanut liikeideansa asiantuntevilla eksperteillä, joista jokainen oli todennut, että tämähän on rautaa ja rosteria. Pomminvarmaa kamaa.

Ekspertit olivat todenneet, että nyt ei muuta kuin passi kouraan ja lähde jätkä Yhdysvaltoihin tienaamaan ittellesi ja perheellesi ämpärikaupalla taalereita, massia ja fyrkkendaalia. Siellä on alhainen verotus, yrittäjäystävällinen ilmapiiri ja laajat markkinat täynnä ihmisiä jotka The Tuotteesi nähtyään huutavat sulle laumassa että shut up, dude, and take my money. Take all of it.

Niinpä niin, tuumi Veerappan Pääräppän. Sehän olisi tietysti loogisin vaihtoehto. Mutta siinä ei olisi ollenkaan yleishumanistista lääräysgloriaa. Veerappan Pääräppänillä oli toisenlainen suunnitelma mielessään.

Oli olemassa kaukainen pohjoinen maa nimeltä Suomi. Maa ei ollut kylläkään kovin yrittäjäystävällinen, siellä oli korkea verotus ja oli mahdollisuus, että Pääräppänin liikeidea häviäisi kaikenlaisen byrokratian rattaissa kuin hauen pieru Saimaaseen. Mutta tämähän tekisi homman vaan entistä haasteellisemmaksi.

Ja se, mikä Pääräppäniä Suomessa erityisesti kiinnosti, oli maassa oleva loistava suhtautuminen maahanmuuttoon. Maan strategiana oli haalia maahan nimenomaan luku- ja ammattitaidotonta ja ammatillisesti täysin hyödytöntä väestöä, josta ei olisi esmes Pääräppänin firmalle mitään hyötyä. Korkealla verotuksella varmistettiin tälle haalitulle väestönosalle kattava, suorastaan Euroopan kattavin sosiaaliturva.

Ja suomalaiset poliitikot, jotka sattumoisin kävivät kunnallisvaaleja, joitten aiheena ei ollut maahanmuutto ja jonka vuoksi vaalien aiheena oli tietenkin maahanmuutto, ainakin oikeaoppinen sellainen, julistivat yksi toisensa jälkeen että vallitsevalla maahanmuuttosysteemillä takaamme maahamme valtavasti ulkomaista osaamista, pääomaa ja sitä mukaa kasvavaa työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia.

Veerappan Pääräppän oli fiksu mies. Hän tiesi, että äkkiseltään suomalaisten strategia vaikutti hieman epäloogiselta, ettei suorastaan järjenvastaiselta. Mutta hän oli myös syvästi uskovainen hindu, ja ymmärsi, että monimutkaiset jumalvinkkelikuviot pyörivät vähän miten sattuu, ja joka tapauksessa suomalaisilla poliitikoilla oli paljon hyvää tahtoa. Pääräppän kunnioitti hyvää tahtoa. Näin ollen hän koki velvollisuudekseen lähteä ideoineen Suomeen todistamaan sen, että hyvä tahto voi mennä faktojen edelle, ja suomalaisten strategia on toimiva. Hän ymmärsi myös, että hänellä olisi melko kiire, sillä strategian toteennäyttäminen oli vielä ajatuksena suvaitsevaisten kalloluitten sisällä. Ja ne tyypit, joihin Suomessa vedottiin olivat kasvaneet koiranputkea jo sukupolvia. Oli aika löytää uusi nimi.

Hän pystyisi todistamaan väitteet todeksi. Siksi hän olisi valmis ottamaan riskin, että pomminvarma The Tuote ei tuottaisi kuin minimaalisen murto-osan siitä, mitä Yhdysvalloissa tuottaisi. Hän olisi se keihäänkärki, joka poistaisi kaikkinaisen synkän äärioikeistolaisuuden Suomesta. Tiesihän hän toki sen, että tiedostavan tahon pään sisällä kummittelevaa äärioikeistoa hän ei voisi karkoittaa, eihän ihminen ihmeisiin pysty, mutta Pääräppän totesi itsekseen, että eihän hän ihmisiltä sentään työpaikkaa voi pois viedä. Vaikka työpaikan oikeutus luulosairauteen perustuisikin.

Mainio intialainen heppu Veerappan Pääräppän nautti vielä toisen lasillisen mainiota konjakkia. Sen jälkeen hän siirtyi tietokoneelle, ja rupesi katselemaan lentoja Suomeen...

* * *

Ja tähän vaiheeseen untansa Unelma Hörhölä-Tiedostelation heräsi. Hänellä oli niin hyvä mieli. Uni oli ollut niin kaunis. Hän nousi vuoteestaan, ja Reilun Kaupan kahvia keittäessään tuumaili että harvoinpa sitä kunnallisvaaliehdokkaalle tarjotaan unessa kokonainen vaaliohjelma. Niin kauniina, niin selkeänä, niin hyvin myytävänä pakettina. Kyllä ihmiset varmaankin ymmärtäisivät ja tulisivat sankoin joukoin mukaan. Unelmasta saattaisi tulla The Unelma.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

Onko ihanampaa aamua kuin tää...