TURVAT AVOIMESTI TUKITTUNA

Tässä tuoreeltaanhan eräs heppu meni polvilleen pääministerimme Jyrki Kataisen eteen, tarjosi miehelle keklua kahvapuoli edellä ja tiedusteli pääministeriltä mahdollista eutanasia-apua. Hotellin respassa ei ollut oikeastaan tarkoitus puuttua koko asiaan, siitä on kyllä pulistu muualla, mutta kun Helsingin Sanomat teki tapahtumasta omia johtopäätöksiä, niin ammutaan nyt hieman tästäkin pusikosta.

Mitä tulee HS:n pääkirjoitukseen ja yleensäkin uutisointiin asiasta, niin siitä saa helposti sellaisen kuvan, että kyseessä oli tilanne, jossa julmalla palkkamurhaajalla Shakaalilla oli pääministerimme pää ristikolla, liipaisimesta etuveto jo vedettynä ja ainoastaan turvamiesten sankarillinen toiminta pelasti Suomen sodanjälkeisen ajan parhaan pääministerimme turvaamaan elämäämme myös tuleville päiville.

HS:n pääkirjoituksessa lehden pulinamopedi on selkeästi viritetty ylikierroksille ja siinä ylitetään komeasti neljänkympin rakennenopeus, sillä siinä vedetään yhtäläisyysmerkit tämän, mediassa lievästi väritellyn tapahtuman ja (no enpä olis arvannutkaan) sosiaalisen median välillä. Pääkirjoituksessa puhutaan kyllä vielä myös tästä jo kovasti kuluneesta vihan lietsomisesta, mutta siinä otetaan mukaan nyt myös termit halveksunta ja mustamaalaus. Odotettavissa on, että jo varsin väljähtyneen vihapuhe-termin tilalle on pian tulossa halveksuntapuhe ja halveksuntakirjoitus.

Hotellin respassa on jo vuosia todettu, että tämän vihapuhehysterian syynä ei suinkaan ole tietyt tänne muuttaneet kansakunnat, vaan ihan kotimaisten median edustajien, poliitikkojen ja korkeitten viranhaltijoitten henkinen pipi. Ja henkinen pipi on syntynyt näistä halveksuntakirjoituksista, joissa kyllä itse asiassa on kommentoitu sitä, että henkisen pipin kohde on puhunut pehmoisia / toiminut törppöillen / molempia. Kommentointi on arvostelua, arvostelu on halveksuntaa, halveksunta on vihaa, ja vihahan onkin jo kielletty rikos.

Halveksuntakirjoituksen kohteeksi joutuminen on kovastikin helppoa todistaa. Nykyisinhän kyse on kokemisesta. Jos ihminen kokee joutuneensa rasismin kohteeksi, hän on joutunut rasismin kohteeksi. Jos ihminen kokee joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, hän on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Ja tietenkin, jos ihminen kokee joutuneensa halveksunnan kohteeksi, hän on joutunut halveksunnan kohteeksi.

Tuoreeltaanhan halveksumiskirjoituksen kohteeksi joutui se HS:n toimittaja, joka käytti jutussaan käännöstekstiä ja väitti haastatelleensa suomalaisia. Eräs bloggaaja käräytti toimittajan, ja seurauksena oli epäilemättä silkkaa halveksuntaa. Tietysti aiheellista sellaista, mutta kun se epäilemättä sai aikaan toimittajalle henkisen pipin, niin eihän toimittajaa olisi saanut käräyttää.

Yhtä lailla halveksumiskirjoitusten kohteeksi joutui neljä vuotta sitten myös HS:n toimittaja, joka käytti ns. luovaa tilastojen tulkintaa ja väitti, että Lapissa tapetaan enemmän ihmisiä kuin Afrikassa. Blogirintama osoitti, että kirjoitus oli satua ja suhinaa, ja tätähän ei saisi tehdä, sillä silloin toimittaja on joutunut halveksumiskirjoituksen kohteeksi, ja se aiheuttaa hänelle henkisen pipin. Ongelma ei ole se, että toimittaja puhuu paskaa. Ongelma on se, että joku osoittaa toimittajan puhuvan paskaa. Jos kirjoitus sisältää arvostelua, sen voi tulkita halveksunnaksi. Joko ihan oikeasti suutuksissaan tai sitten mukavan taktisesti.

Mikä on sitten lopputulema, johon pääkirjoituksen tehnyt toimittaja haluaa päätyä? No, tietenkin:

Mitä useampi sivusto osaa asettaa puheelle luontevat, muita ihmisiä kunnioittavat rajat, sitä vähemmän annetaan elintilaa toimintamalleille ja ajattelulle, jotka saattavat kärjistyä arvaamattomiksi teoiksi.

Eli älkää kirjoittako halveksuen, tai voitte saada aikaan poliittista terrorismia. Tuo termi ”luontevat rajat” on muuten varsin mainio, sillä sillähän voi tarkoittaa suurinpiirtein mitä tahansa. Kysehän on silloin vain siitä, kuka nämä ”luontevat rajat” saa määrittää, ja epäilemättä toimittajan mielestä yksi määrittelijöistä on Helsingin Sanomat, koska onhan HS ollut kovastikin halveksuntakirjoitusten kohteena. Mitä muuten tulee ihmisten kunnioittamiseen, niin muistuttaisin toimittajaa siitä, että kunnioitus edelleenkin ansaitaan, sitä ei saa ruinaamalla eikä viranomaispäätöksellä. Pääkirjoituksen otsikko muuten oli ”puolustetaan avoimuutta”. HS:n näkemys avoimuudesta on varsin omalaatuinen, joskaan ei ainutlaatuinen.

Mielenkiintoista on sinänsä huomata, että HS:lla alkaa liittolaiset vähetä. Jopa Yleisradio uutisoi lehden tuoreesta käännöstörppöilystä pääuutislähetyksessään, ja sitähän sen ei ollut mikään pakko tehdä. Täältä pusikosta käsin on tietysti mukavaa seurata naama hymyntirrillä, kun korppi nokkii korpin silmää. Voi olla pian niin, että levikkinsä kanssa hätää kärsivällä HS:lla on liittolaisenaan enää aamukahvi. Ihmiset kun tykkäävät lukea kahvinsa kanssa jotain mikä rapisee. Ehkä lehden kannattaisi päivittää mainontaansa, vaikka tyyliin: ”Helsingin Sanomat: rapisee aamuisin vielä tabloidinakin”.