Eli viimeinen Mustanaamio
Mustanaamio istui Pääkalloluolan keittiössä aamiaispöydässä suhteellisen kovassa krapulassa, joi kahvia, järsi meetvurstinäkkileipää ja luki tympiintyneenä Bengali Timesia, jonka nykyisen uutistarjonnan hän tiesi lähinnä aiheuttavan turhaa närästystä. Mustanaamion selkää vihloi ilkeästi, ja sydän antoi esimakua siitä, että ilkeä flimmeri oli taas tulossa.
Huokaisten Mustanaamio kaatoi appelsiinimehua lasiin, otti esiin dosetin ja huuhteli huomattavan määrän llongo-heimon terveyskeskuslääkärin määräämiä lääkkeitä alas nielustaan. Mieli teki viskipaukkua, mutta hän piti vielä hetken kiinni jo kovasti rappeutuvasta vaeltavan aaveen maineestaan ja tuumi, että jos vasta puolenpäivän jälkeen. On tää yhtä helevettiä, tuumi Mustanaamio. Ennen vanhaan tuli aamulla tarkastettua, että pistoolin lippaat on ladatut. Nyt tulee tarkistettua, että dosetti on ladattu. Sic transit gloria mundi ynnä rumia ja karvaisia sanoja, tuumasi Mustanaamio ja päätti kuitenkin kaataa itselleen viskimoukun. Jos ottais sen seuraavan vasta sitten puolenpäivän jälkeen.
Mustanaamio oli viimeisen parin vuoden aikana radikaalisti vähentänyt sankarin hommia ja puoli vuotta sitten lopettanut ne kokonaan. Ikää oli liikaa ja kroppa ei vaan enää antanut myöten. Seuraukset näkyivät, ja pitkään hyvin rauhallisena tunnetussa Bengalissa oli rikollisuus suorastaan räjähtänyt käsiin. Vanhenemisen ja rappeutuvan kropan lisäksi sankaritöitä oli haitannut Bengalin uusi hallinto. Pitkään hallinnut suosittu, järkevä ja asiallinen presidentti Lamanda Luanga oli luopunut virastaan ja jäänyt eläkkeelle jo kymmenen vuotta sitten, ja sattuman kaupalla uudeksi presidentiksi valittu ja samantien itsensä elinikäiseksi presidentiksi julistanut, pohjoismaissa koulutettu Annida Sindemanga oli päättänyt ottaa ohjenuorakseen muualta oppimansa yhteiskunnallisen järjestyksen. Jonka mukaan Bengalin oikeuslaitos heivattiin kerralla ultrahumanistiseen muottiin. Sindemangan Bengalissa ei ollut enää tilaa Mustanaamiolle.
Sehän ei varsinaisesti olisi estänyt Mustanaamiota jatkamasta oikeudenpalvelijan työtään. Hän oli sen verran suosittu. Mutta monissa taisteluissa kärsinyt kroppa ei enää antanut jälkeen. Mustanaamio oli tilanteesta katkera. Jos asiat olisivat menneet niin kuin ne olivat Mustanaamion suvussa vuosisatoja menneet, hän lepäisi nyt Mustanaamioitten sukuhaudassa, jonne hänen poikansa Kit olisi hänet kantanut. Kit olisi vannonut pääkallovalan, ja paikalle kerääntynyt viidakon väki olisi huutanut ”Mustanaamio on kuollut, eläköön Mustanaamio”. Ja sitten Kit olisi jatkanut hänen työtään oikeuden puolustajana.
Mutta ei tämä Kit. Mustanaamio tiesi, että hänen hiljattain 18 vuotta täyttänyt poikansa vieläkin kuorsasi kämpässään. Eihän se ameeba koskaan herännyt ennen puoltapäivää. Pilveäkin se oli eilen taas polttanut ja oli ollut taas aivan möyhyissä. Ei Kitiä kiinnostanut Mustanaamion ura. Se halusi menestyksekkääksi rap-tähdeksi. Voi hyvä Luoja, rap-tähdeksi. Mustanaamion poika.
Sinänsä nulkille musiikkityylinä rap sopi mainiosti, sillä eihän se koijari ollut koskaan oppinut soittamaan edes nokkahuilua ja yleensäkin se omasi kastemadon nuottikorvan. Eihän siinä paljon muuta jäänyt jäljelle kuin rap. Kit yritti kovasti olla ihailemiensa rap-artistien näköinen, ja lopputulema oli varsinaisen huvittava. Ylipainoinen valkoinen wanna be-nigger, joka roikutti housujaan niin, että normaalimpi ihminen kuvitteli hepun selkärangan jatkuvan aina polvitaipeisiin, niin että luonto oli unohtanut tehdä sille reidet väliin. Siihen lisättynä yo man-solkkausta, internetistä opeteltuja sormimerkkejä sekä kertakaikkinen saamattomuus, laiskuus ja löysyys olivat sellainen yhdistelmä, että jos kyseessä ei olisi ollut, ainakin väitetysti, hänen oma poikansa, olisi Mustanaamio ampunut tuon onnettoman räähkän niille sijoilleen ja haudannut muutamaksi vuodeksi muhimaan Pääkalloluolan kompostiin. Olisipahan tuolla ainakin käyttöä täytemaana.
Kouluhan Kitillä oli jäänyt peruskouluun, josta siitäkin se oli saanut päästötodistuksen lähinnä säälistä ja siitä ilosta, ettei nulikkaa tarvinnut koulussa katsella yhtään vuotta ylimääräistä. Koulun alussa pojallahan meni varsin mukavasti, sillä poika oli Pääkalloluolassa kotiopetuksessa ja kotiopettajana toiminut Mustanaamion uskollinen kumppani kääpiöheimon päällikkö Guran osasi kyllä pitää nulikat kurissa ja hoitaa opetuksen niin kuin se kuuluikin tehdä. Poikahan veti todistukseensa pelkkiä kymppejä ja ysejä ja oli silloin vielä kovasti liikunnallinenkin, mikä tietysti tulevalle Mustanaamiolle oli varsin luontaista.
Sitten tuli Annida Sindemangan Bengali, yksityisopetus kiellettiin, ja poika, niin kuin kaksoissisarensa Heloise siirrettiin llongo-heimon yhteiskouluun, josta vanhat ja tiukat opettajat siirrettiin eläkkeelle ja nuoremmille annettiin epäpätevinä kenkää. Opettajien tilalle palkattiin opetus- ja yleishöpedäätiöministeriön hyväksymällä koulutuksella varustettuja opettajia, joista suurin osa oli käynyt viimeistelemässä opiskelunsa Pohjoismaissa.
Kitistähän tuli hyvin nopeassa ajassa riiviö ja koulukiusaaja eli yleensä ottaen ihan pirunmoinen riesa. Koulu otti yhteyttä Mustanaamioon asian tiimoilta ja Mustanaamio luonnollisesti antoi nulikkaa kunnolla selkään. Poika kertoi asiasta koulussa ja Mustanaamion kimppuun hyökkäsi koko Bengalin sosiaalihöpedätiviinen ministeriö. Vankeustuomiolta Mustanaamio säästyi lähinä kansansuosionsa vuoksi, mutta Kit Walker saattoi tämän jälkeen jatkaa öykkärin uraa kaikessa rauhassa. Yo, man, varmasti mäkin pärjäisin Harlemissa. Mulla on niinqu rispektiä. Ja skillsejä, tiätsä.
Mustanaamio oli hetken ajan tuuminut, että Kitin kaksoissisar Heloise ottaisi itselleen Mustanaamion tehtävän jatkamisen, mutta tyttö oli kokenut feministisen herätyksen, hankkinut itselleen rastatukan, muuttanut naamansa Rapalan uistinten mainokseksi ja asui Bengalin pääkaupungissa Mawitaanissa jossain hippikommuunissa ja pyrki yliopistoon lukemaan selitteläätiötä ja telaketjufeminististä jyräävää spedestetiikkaa.
Anti ollakseen, tuumi Mustanaamio jälkikasvustaan. Ei paska punniten parane. Katkerana hän ajatteli, että näinköhän nämä minun kupeistani edes ovat. Diana Palmer-Walkerin YK-komennukset aina vaan venyivät ja venyivät. Mitähän se ämmän räähkä siellä New Yorkissa tälläkin hetkellä puuhaa?
Mustanaamio tuumi, että kyllä jossain päin maailmaa on jo puolipäivä ja kaatoi itselleen toisen, varsin tukevan viskin. Sitten hän meni tietokoneelleen ja katsoi sähköpostin. Tarzan oli lähettänyt hänelle kiitokset viimeisestä. Niin, muutama päivä aikaisemmin oikeutta puolustavien suursankareitten yhteinen kerho eli Helvatun Kovien Mutta Reilujen Miesten Klubi oli pitänyt vuosittaisen tapaamisensa.
Tapaamisessa Mustanaamiosta alkoi tuntua, että hän alkaa olla viimeinen mohikaani. Varsinkin kun klubiin kuuluva Viimeinen Mohikaani oli kasvattanut itselleen kokopitkän tukan ja soitti bassoa detroitilaisessa speedmetal-yhtyeessä.
Eihän Tarzankaan ollut enää aikoihin ollut Tarzan. Heppu oli heivannut apinoitten kuninkaan hommat jo aikaa sitten ja asusteli Englannissa upporikkaana sukunsa tiluksilla ja käytti nimeä Lordi Greystoke. Kartanossaan hän ryyppäsi päivät pitkät Lagavulinia ja kuksi aikansa kuluksi palvelustyttöjä. Muuta liikuntaa ei Tarzan ollut aikoihin harrastanutkaan ja se näkyi kyllä vyötäröllä.
Jerry Cotton oli sentään hyvässä kunnossa, mutta se johtui siitä, että hän teki ahkerasti hommia kanafarmillaan Connecticutissa. Tehtävät FBI:ssä hän oli heivannut jo aikaa sitten, kun ei jatkuvasti lisääntyneet paperihommat enää kerta kaikkiaan huvittaneet. Sen sijaan Tex Willer ja Kit Carson olivat vielä tukevasti järjestelmän palveluksessa. He olivat isoja kihoja FBI:ssä. No, heputhan olivat olleet virkamiehiä jo Texas Ranger-ajoistaan lähtien. Battler Britton taas oli jo vuosikausia lentänyt jumbojettejä, eikä jaksanut puhua muusta kuin hyvännäköisistä lentoemännistä.
Mikki Hiiri oli ollut tapaamisessa varsin vaisu. Hän oli painostuksen alla lopultakin lopettanut yksityisetsivän hommansa ja siirtynyt Ankkalinnan rikospoliisiin. Mikki oli alkanut tehdä töitä rikostutkijana ohjesäännön ja protokollan mukaisesti, ja siitä olivat hänen esimiehensä olleet mielissään. Olihan loistavaa pr:ää saada oman alansa ikoni järjestelmän rulliin. Se ei haitannut, että Mikki ei enää ollut ratkaissut juurikaan rikoksia, koska paperityöt veivät ajan varsinaiselta poliisityöltä.
Mikki kertoi Karhukoplan huomanneen markkinaraon ja ottaneen tilanteesta vaarin. Mukavista ja harmittomista kilikalimiehistä oli nopeasti tullut kovaotteisia gangsteripäälliköitä. Karhukopla oli ammuttanut sekä Mustan Pekan, Mustakaavun että Jopi Jalkapuolen ja nykyään he kontrolloivat koko Ankkalinnan räjähdysmäisesti levinnyttä huumekauppaa. Itse kopla hoiti nykyään lähinnä mafiansa hallinnollisia puolia ja pyrkivät olemaan vähän julkisuudessa. Viimeksi Mikki oli nähnyt koplan jäseniä kyttäyskeikallaan kun limusiinin takapenkille menevä 176-167 oli hoksannut Mikin, laulanut ”been spending most their lives living in the Gangsta's Paradise” ja nauranut räkäisen naurun päälle. Mustanaamion mielestä Mikki oli vanhentunut silmissä.
Superhessu oli viettänyt suurimman osan tapaamisesta tolkuttomassa humalassa. Eikä se ollut ihmekään. Hessulla oli aihettakin olla katkera. Ankkalinnan sosiaalihöpedätiivinen virasto oli viisi vuotta aiemmin todennut, että pelkät pitkät alusvaatteet päällä tehty laillistamaton – joskin toimiva ja suosittu – oikeudenvalvonta saa loppua ja lähetti Ankkalinnan kansalliskaartin pioneerit tuhoamaan superpähkinäpensaat liekinheittimillä.
Tämän jälkeen Superhessu, josta oli tullut nyt Hessu vaan, oltiin viety muutamaksi vuodeksi mielisairaalan suljetulle osastolle. Lopulta pois päästyään Hessu asui surkeassa kerrostaloyksiössä ja hankki leipänsä McDuckDonaldsilla jauhelihapihvejä kääntelemällä. Mikki oli avittanut kaveriaan minkä pystyi, mutta ei virkamiespoliisin varat ihmeisiin riittäneet. Helvatun Kovien Mutta Reilujen Miesten Klubi oli sopinut, että Hessulle perustetaan avustustili, mutta ylpeänä miehenä Hessu oli kieltäytynyt.
Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen olivat vaihtaneet alaa niin kertakaikkiaan ja tekivät nykyisin filosofisia tulevaisuusskenaarioita Suomen hallitukselle. Rahaa tuli kuulemma niin, että saattoi saunan pesässä polttaa, mutta eivät heput kovin ylpeiltä itsestään vaikuttaneet. Vaikeaa tuntui olevan myös Slemmyllä. Slemmy oli lopettanut Shokki-lehden juontajan hommat ja kääntynyt körttiläiseksi. Slemmy totesi, että nykyisten byrokraattisten pirujen rinnalla hänen tarjoamansa demonit olivat niin kevyttä kamaa, että alan ja ajatusmaailman vaihto ei edes kirpaissut.
Nätti-Jussi ei ollut päässyt tapaamiseen. Hän lähetti sähköpostin Ivalon vanhainkodin vuodeosastolta. Oli todennut, että mukavasti muuten menee, mutta vaipat saisivat vaihtaa vähän useammin kuin joka toinen päivä. Lopuksi klubi oli viettänyt hetken hiljaisuuden Batmanin, Teräsmiehen ja Pecos Billin muistoksi. Kukaan heistä ei ollut halunnut siirtyä julkiselle lainvalvontasektorille ja he olivat tehneet omat johtopäätöksensä. Batman oli ajanut Batmobilellaan alas Grand Canyonista. Robin oli vaihtanut alaa kokonaan ja toimi baarimikkona homobaarissa Gotham Cityssä. Hän ei ollut suostunut enää aikoihin osallistumaan klubin tapaamisiin. Teräsmies oli syönyt satsin punaista kryptoniittia. Pecos Bill sitoi narun oksaan, pujotti sen kaulaansa ja sanoi uskolliselle hevoselleen Myrskytuulelle että yee-haw. Sankareitten aika taisi vaan olla kertakaikkiaan ohi.
Mustanaamio sulki sähköpostin ja totesi että tähän on tultu. Heput ovat joko virkamiehiä, luovuttaneet, pakotettu luovuttamaan tai menneet jojoon. Minun pitäisi jatkaa perinnettä. Aikaisemmat Mustanaamiosukupolvet ovat aina saaneet aikaan uuden Mustanaamion, joka jatkaa vuosisataista työtä. Mitä minä olen saanut aikaiseksi? Prototyyppi-Jonnen ja Akuliinan. Voi helvetti tätä häpeän määrää. Ei ole enää paljon mitään. No, onhan uskollinen ja ammattitaitoinen Guran, mutta ei hänkään osaansa enempään pysty.
Mustanaamio kaatoi itselleen kolmannen viskimoukun ja katsoi samalla ulos Pääkalloluolan ikkunasta. Pääkalloluolaa kohti ajoi parikymmentä panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa. Jaahah, nyt se sitten tapahtuu, tuumi Mustanaamio, otti viskipullon kouraansa ja läksi ulos. Pääkalloluolan hallintotiloista ilmestyi myös Guran ja seurasi häntä.
Panssariautot ajoivat Pääkalloluolan eteen ja niistä purkautui ulos huomattava määrä hampaisiin asti aseistettuja Viidakkopartion sotilaita. Heidän lisäkseen yhdestä ajoneuvosta tuli ulos jakkupukuinen virkanainen. Hän oli jo kulkemassa kohti Mustaamiota, mutta samalla paikalle tuli vielä maastoauto, josta tuli ulos kolme miestä. Jakkupukuinen virkanainen kääntyi heitä kohti ja aukaisi suunsa.
- Keitäs te olette, ja millä oikeudella te olette täällä?
- Olen Huitsibanebuban Paikallisdemokraatin toimittaja Andeba Lärdäbä ja nämä ovat äänimiehet Hössbäbä ja Perttbulu. Tämähän on ymmärtääkseni julkishallinnon suorittama julkinen tilaisuus, joten meillä on oikeus raportoida tästä lukijoillemme Huitsibanebubassa.
- Hmmh, no, hyvä on, mutta pysykää kauempana.
Virkanainen käveli Mustanaamion eteen ja alkoi puhua:
- Christopher Walker, alias Mustanaamio, alias Fantom, alias Vaeltava Aave alias Urja. Olen täällä Bengalin oikeushöpedätiivisen ministeriön edustajana ja tehtävänäni on tehdä loppu laittomasta oikeusvalvontatoiminnastanne. Olette syyllistyneet huomattavaan määrään rikollisten kiinniottoja ja vapaudenriistoja ilman laillista oikeutta, vaikka rikolliset onkin kyllä todettu oikeudessa jälkeenpäin syyllisiksi. Lisäksi te olette syyllistyneet huomattavaan määrään törkeitä pahoinpitelyitä, joista meillä on todisteena noin tuhat valokuvaa rikollisten leukapielistä, joihin olette iskeneet nyrkillä Pahan Merkkinne.
- Lisäksi asutte alueella, johon ei ole tehty voimassaolevaa asemakaavoitusta, ja olette rakentaneet, tai sukunne jossain vaiheessa on rakentanut tänne asuinrakennuksia, joihin ei ole koskaan anottu minkäänlaista rakennuslupaa. Lisäksi te ette ole koskaan ole tehneet veroilmoitusta, vaikka tiedämme, että teillä on Pääkalloluolassa hallussanne huomattava omaisuus, ja sen lisäksi vielä maaomaisuutta ulkomailla, mm. Walkerin Kieleke Yhdysvalloissa.
- Vaadin, että tulette mukaamme vapaaehtoisesti, tai mukanani olevat Viidakkopartion sotilaat ovat pakotettuja käyttämään äärimmäisiä voimakeinoja.
Guran käveli Mustanaamion viereen ja sanoi:
- Ei helvetti Mustis. Ei suostuta. Pannaan hanttiin.
Mustanaamio laittoi kätensä Guranin olkapäälle ja totesi väsyneesti:
- Ei Guran. Sinulla on vielä elämä heimosi luona. Minun aikani on ohi. Sankareitten aika on yleensäkin ohi. Minä olen sammuttanut monta tulipaloa, mutta olen sammuttanut ne väärin. Nyt on Järjestelmän aika. Se ei kylläkään sammuta yhtään tulipaloa, mutta sytyttää monta oikein. No, mitenkäs on, virkanainen? Hilut kinttuihin ja vankilaan? Vai tuleeko nappituomio?
- Eihän toki. Teillä on kuitenkin, syistä, joita minä en kylläkään ymmärrä, melkoinen kansansuosio. Teidät viedään erityisvartioituun vanhainkotiin. Teistä pidetään hyvä huoli, ja siellä on virikkeellistä toimintaa. Siellä mm. harrastetaan pitsinnypläystä, halinallenheittoa, naurujoogaa sekä opetellaan puhumaan horinmummoa.
- No eihän siinä mitään sitten. Ei muuta kun mennään.
Mustanaamio riisui pistoolivyönsä ja ojensi sen Viidakkopartion upseerille. Sen jälkeen hän siirtyi saatettuna panssaroituun ajoneuvoon. Guran jäi katselemaan poistuvien ajoneuvojen nostattamaa pölypilveä. Samassa Mustanaamion poika Kit löntysteli vastaheränneenä ulos pääkalloluolasta. Hän kysyi:
- Hä? Mitä noi oli? Missä äijä on? Mulla on nälkä. Ei kai mun itte tartte ruveta syömistä väsäämään?
Guran ei viitsinyt kiinnittää huomiota päänsisäistä rap-unelmaansa elävään kävelevään turhuuteen. Hän siirtyi Pääkalloluolan kirjastoon ja kirjoitti viimeisen Mustanaamion päiväkirjaan viimeisen luvun:
”Viimeisen Mustanaamion psta kirjoittanut Guran: Mustanaamioitten satoja vuosia kestänyt suku eli, kukoisti ja palveli ihmiskuntaa, mutta ihmiskunnalla ei ollut hyvä olla, jos sillä ei ollut paha olla”.
Sitten Guran sulki kirjan ja käveli pois Pääkalloluolasta. Hän antoi paikalle jääneelle Andeba Lärdäbälle muistitikun, joka sisälsi kopiot kaikkien Mustanaamioitten päiväkirjoista ja totesi, että teepä hänellä mitä lystäät. Sen jälkeen hän poistui paikalta taakseen katsomatta. Sankareitten aika oli lopullisesti ohi, ja virkamiesten aika oli alkanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
33 kommenttia:
Legendaarinen Peräsmieskin on ilmeisesti päässyt eläkkeelle tai juonut itsensä ennenaikaiseen hautaan. Moottori ei enää täytä päästönormeja, kun on se ilmastonmuutos, nähkääs.
Jälleen oli Ykän jutussa jotakin ihan muuta, mutta asiaakin oli alati byrokratisoituvasta valtiosta.
Joo,
Ei auta kuin Rollossakin nostaa viski ja laskea lippa menneille sankareille.
"Ainoa mikä säilyy on menneen miehen maine" kertoo onneksi Jumal-Edda.
Miten helkkunassa tuo kaikki tuntuu niin tutulta? Ihan kuin itse olisi nähnyt ja kokenut, vaikka en sankari olekaan. Jotenkin deja vu kaikuu, on kuin oma arkipäivä, osanneeko joku kertoa miksi?
Se köyhempi Ano
Tervehdys Vasarahammerille, Anolle ja Sille Köyhemmälle Anolle & kiitos kommenteistanne.
Vasara:
Kehno vie, Peräsmies olis kyllä pitänyt ottaa tuohon mukaan. Hänen vastustajansa neuvostoliittolainen Toveri Pieru on todennäköisesti löytänyt uuden kodon Venäjän mafiasta.
Tuon jutunhan voi ottaa ihan vaan tarinana. Tietysti mielessä oli alati byrokratisoituva valtio. Ja ehkä vielä enemmän ylianalysoiva maailma. Jotenkin vaikuttaa siltä, että tavallisen ihmisen elämää, ajatuksia ja tekoja ei ole edes oikeasti olemassa, ennen kuin sen on selittänyt, analysoinut ja akateemisesti puhkilässyttänyt porukka, jolla ei ole analysoimaansa asiaan minkäänlaista kosketuspintaa.
Ehkei tuo tausta-ajattelu niin kirjoituksesta näkynyt, mutta mukana kirjoittamisessa oli jossain aivolohkossa vielä elävä Pikku-Ykä, joka kaipaa yksinkertaisempia aikoja.
Ano:
”Ovat parhaimmat edellä menneet
ja huonommat jäljelle jäi.
Veljet, juokaamme kuolleitten malja,
sillä taivas heidän edessänsä on.”
Niilo Lauttamus
Se Köyhempi Ano:
Ehkä Pikku-Ykän lisäksi myös Pikku-Ano kaipailee yksinkertaisempia aikoja. Ja miettii, että oliko mitään varsinaista pakkoa tehdä asioita niin monimutkaiseksi.
Tai sitten voi tietysti todeta, että sarjakuva taitaa pikkuhiljaa olla kuolemassa. Ainakin ne sarjakuvat, joita itse tuli aikanaan luettua.
Muistoa kunnioittaen...
Peräsmies kuoli syksyllä 2000, kun rattijuoppo ajoi hänen päälleen. Hänet poltettiin myöhemmin jätteenpolttokeskuksessa ongelmajätteeksi luokiteltuna. Tämä tieto ilmoitettiin Pahkasian viimeisessä numerossa (3/2000).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4smies
///
Mutta miten Lucky Luke?
- buuri johannesbuurista -
Tervehdys Buurille Johannesbuurista ja kiitos kommentistasi. Täytynee jossain vaiheessa ottaa ryyppy Peräsmiehen muistoksi. Hepun kohtalosta en tiennytkään. Jossain vaiheessa muuten oli kehitteillä Peräsmies-elokuva, mutta se taitaa olla jäissä:
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/perasmies-elokuva-jaita-hattuun-fanit
Pahkasika-hahmoistahan voisi väsätä elokuvan ainakin Jurposta, Hemmo Paskiaisesta sekä tietysti Suomen vittumaisimmasta miehestä Unto ”Ärtsy” Häikiöstä.
Lucky Luke? Vaikea sanoa. Mies oli kyllä sen verran oman tiensä kulkija,että ehkä hän meni kimppaan Daltonin veljesten kanssa, siirtyi pois villistä lännestä ja perusti Michigan Militian.
Eikös Tintti ollut lehtimies? Mitenköhän Tintille kävisi tämän päivän suvaitsevaisessa ja avarakatseisessa lehden toimituksessa?
Luultavasti Tintti olisi alkoholisoitunut ja saanut monoa. Tilalle olisi palkattu joku vihervasemmistolainen nainen suoltamaan tiedostavia kolumneja.
Virkamiesmafia ???
ei, kai...
http://www.taloussanomat.fi/autot/2013/04/15/eu-virkamiehet-suunnittelivat-tulevaisuuden-rekan/20135411/304
Tintti taas ajautui jatkuvan julkisen painostuksen myötä suuriin tunnontuskiin jouduttuaan kirjoittamaan sitä mitä vaadittiin eikä sitä mitä oli. Tämän seurauksena hän ajautui yhä useammin ryyppäämään kapteeni Haddockin kanssa, mutta mielialalääkkeet saivat hänet hymyillen kirjoittamaan mitä vaadittiin.
Asterixilla taisi mennä suhteellisen hyvin, kunnes joutui ongelmiin väitetyn laittomien steroidien levittämisestä ja juomisesta. Hän palasi vankilasta katkeroituneena ja aloitti tuottoisan rikollisuran.
Obelix ajautui jatkuviin ongelmiin salametsästyksestä ja lopulta hänet vangittiin. Häneen asennettiin jalkapanta jonka avulla salametsästys estettiin. Hänet asutettiin pääkaupungin betonilähiöihin valtion asuntoihin, jossa hän nosti työttömyyspäivärahaa ja haaveili villisioista samalla, kun katseli apaattisena vastapäisen talon betoniseinää.
Voihan perskeles, minkä teit! Oli vähällä kahvi lentää rinnuksille, kun luin kertomustasi. Naurun lisäksi se aiheutti myös paljon ajattelutoimintaa ja toi mieleen eräitä viime aikojen tapahtumia.
Kuten pitääkin, mukana ei ollut 007, tuo kuolematon selviytyjä. Hänhän taistelee edelleen - ja hyvällä menestyksellä - pahoja voimia vastaan ja voittaa aina.
Mutta mistä agenttimme pysyvä menestys juontaa juurensa. Kotitekoisena seksologina oletan, että taustalla on tyydyttävä ja vilkas sukupuolielämä.
On muistettava, että 007:n ei tarvitse panna penniäkään likoon saadakseen kauniin naisen sänkyynsä. Elokuvien tuottajat hoitavat sen puolen ja agentin hommaksi jää iloinen bylsiminen. Kaikki hänen filmejään nähneet ovat varmaan panneet merkille kuinka tarmokkaana ja neuvokkaana hän käy vihollista vastaan noustuaan vuoteesta nuoren kaunottaren vierestä. Muistellaanpa vain Mustiksen aamunousua, jonka Ykä jutussaan kuvasi! Ei siinä kankkusessa ja pallit painavina paljon rosvoja hätyytellä.
Maaomaisuutta ulkomailla kuten Walkerin kieleke Yhdysvalloissa. Nyt toi ämmä luulee itsestään liikoja. Bengalilla ei ole toimivaltuuksia niihin vaikka väittäisi olevan.
Miksei Mustis mene USA:n suurlähetystöön ja hae turvapaikkaa USA:sta? Tai Australiasta, Uudesta Seelannista tai Virosta noiden suurlähetystöjen kautta?
Pyytäis nyt edes Ben Matlockia toimimaan puolustusasianajajana.
Kuitenkin olen näkevinäni pientä toivonkipinää kun tuolla on Huitsibanebuban Paikallisdemokraatin toimittaja Andeba Lärdäbä ja äänimiehet Hössbäbä ja Perttbulu. He voivat järjestää tapaukselle julkisuutta. He voivat myös kertoa asiasta Antero Lärväselle joka hoitaisi jutun uutisoinnin Suomen päässä.
Corto Maltese oli sentään kaukoviisas mies ja päätti kadota jo Espanjan sisällissodassa. Jossain se varmaan kiskoo rommia Rasputinin kanssa, toinen toiselleen hyväntahtoisesti vittuillen.
Väkevää tekstiä. Varsinkin mielikuva tolkuttomassa humalassa toikkaroivasta Superhessusta kutkutteli mukavasti nauruhermoja. Mitenkäs He-Man? Nimi varmaan täytyisi ainakin muuttaa feministien painostuksen takia, koska patriarkaaliset valtarakenteet ja fallosentrinen paradigma.
Meinasinpas mennä halpaan. Olit muuttanut nimet, mutta ihan selvästihaän siinä oli tämän päivän Ruotsi kyseessä.
Eräs joka olisi pärjännyt loistavasti olisi ollut Tom of Finland. Hällä olisi oma patsas, katu ja olisi hallitsevan eliitin mallikansalainen.
Tervehdys Vasarahammerille, Ano1:lle, Jefferson Smithille, Närpes Vargille, Vieraalle, Ano2:lle, Pyrrhokselle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.
Vasara & J. Smith: Molemmat otitte Tintin käsittelyyn, ja hyvin samansuuntaiset olivat päätelmät. Ehkä Tintille ei olisi jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ruveta bloggaajaksi. Gallialaiskylä olisi varmaankin jyrätty lopullisesti.
Ano1: Jotenkin kylmää ajatus virkamiehistä suunnittelemassa kymmenien tonnien ajopelejä.
Närpes Varg: Joo, James panee asiat kuntoon… vaan täytyy hepulla olla hemmetin hyvä sukupuolitautilääkäri. No, tietysti MI6:lla on isot resurssit.
Vieras: Ehkäpä Andeba ja Antero pitävät vielä asiasta melua. Minun on vaan hankala kirjoittaa onnellisia loppuja, kun harvemmin niitä oikeassa maailmassakaan on.
Ano2: Joo, Corto ja Rasputin oli oiva kaksikko. Kyllä ne jonkun piilopirtin ovat hankkineet.
Pyrrhos: He-Man on vähän nuoremman polven sankareita, mutta tiedän toki tyypin. Koska patriarkaaliset valtarakenteet on murskattava niin kerta kaikkiaan, niin todennäköisesti hepun tuunaaminen He-Personiksi ei riitä, vaan toimintametodi haetaan ruotsalaisista edistyksellisistä päiväkodeista, jossa ei olla han eikä hon, vaan hen. Eli hepusta tulisi Hen-man. Ja koska heppu puhuu kuitenkin englantia, uskoisin hänen näkevän alennustilansa sen verran pahana, ettei olisi muuta vaihtoehtoa kuin myllynkivi kaulaan ja kaivoon.
Becker: En kiistä, etteikö tarinaan tullut vaikutteita myös reaalimaailmasta. Tom of Finland, tosiaan. Ehkäpä hänen kehittämänsä Kake olisi se uuden ajan supersankari.
Israelin itsenäisyyspäivä on tänä vuonna gregoriaanisen kalenterin mukaan 16.4. Sen kunniaksi
Iipoilla on siinä suhteessa asiat mallillaan että siellä ei liiemmin ole julkishallinnossa noita tuollaisia akkoja mitä tässä tarinassa. Ei ainakaan siinä määrin kuin "lännessä".
Varmaan kantisis IDF:ltä ja Mossadilta pyytää hieman apua noihin hommiin. Se ei ole sellaisessa alennustilassa kuin Mustis ja muut tarinassa mainitut. Mustikselle voisi ehdottaa että Mossad vapauttaa hänet ja vie Israeliin, aluksi jonnekin kibbutsille kuntoutumaan työn avulla.
Missäs muuten Horst Schimanski mahtaa olla nykyisin? Ykällä mitään arviota? Siinä on kunnon nuhjuinen äijäkyttä ja himonussijan pornoviikset.
Tervehdys, Vieras.
Viesti 1:
Hotellin respasta toivotetaan israelilaisille hyvää ja ennen kaikkea rauhallista itsenäisyyspäivää.
Epäilemättä Israelin sekä puolustusvoimat että tiedustelupalvelu ovat tehokkaita ja keskittyvät käytäntöön. Mutta minun on pakko tunnustaa, että ei mulla ole hajuakaan, miten Israelin siviilihallinto pelittää. Ei ole mitään kokemusta. Tietysti kun maassa on sodanuhka koko ajan huomattavasti suurempi kuin vaikkapa pohjoismaissa, niin ehkei siellä viitsitä tehdä ihan joka tikusta asiaa.
Viesti 2:
Saksalaiset jutut on niin saksalaisia juttuja, että vaikea niille on vaihtoehtolinjoja keksiä, joten pysytään realismissa. Eli nopeasti katsottuna Schimanskia näytellyt Götz George on jo 74-vuotias, mutta on rullissa vieläkin. Schimanski eriytyi Tatort-sarjasta 1997 omaksi sarjakseen, jossa Schimanski on eronnut poliisista, asustelee Belgiassa pitkäaikaisen naisystävänsä kanssa ja auttelee poliisia viraapelihommina. Schimanskia tuli kyllä aikanaan paljonkin katseltua. Se oli minusta jotenkin mukavammin rosoisempi kuin nää muut, sinänsä ihan katsottavat saksalaiset sarjat.
"Veljet, kuinka laulut muistoin, soikaan korvahani maasta nuoruuden!" tai jotakin tuohon suuntaan. Vaikka lukijalle Ykän jutuissa jää aina oikeus valita itse mikä useammasta langasta on se johtavin, niin minä valitsen tällä kertaa sankarinostalgian.
Kun ei ole senikäisiä omia lapsia, jotka olisivat tuollaisessa Mustanaamio-iässä, niin keitä ovat nykylasten nimeltä mainitut sankarit? Onko heitä, vai ovatko he joitain videopeleissä esiintyviä hahmoja? Kysyn kun en tiedä.
Kun Mustanaamio-lehden sai illalla läksyjen jälkeen käsiinsä, niin ananasmehun, banaanin ja mielikuvituksen voimalla oltiinkin yhtäkkiä aivan muussa maailmassa. Olivatko huvit halvat (vai kalliit tuohon aikaan), en tiedä. Ainakin mielikuvitus toimi, paha sai palkkansa ja uni tuli. Mustanaamion kanssa oli hyvä olla kaveria, apuun saattoi aina luottaa! Aikaa on mennyt noista hetkistä vasta puolisen sataa vuotta...
Ei mahda mitään mutta aina kun huomaan Schimanskin niin se tuo mieleen 1970-80-luvun pornofilmit. Niissä oli semmoisia viiksiukkoja.
Onko kenelläkään havaintoja mestarietsivästä Nikke Knattertonista? Missä hän nykyisin on?
Noita Schimanskeja on löydettävissä Youtubesta, Tatort-sarjana ja Schimanski-sarjana. Jotkut ovat pätkineet jakson osiin mutta löytyy myös täysimittaisia jaksoja.
Tervehdys Castorille, Vieraalle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Castor: Enpä tiedä nykynuorison sankareita minäkään. Katteleeko ne animea vai mitä? Mulla on ollut kerran animelehti kourassani, mutta eihän sen lukemisesta tullut mitään, kun sivutkin menivät nurinperin. Ehkä tämän blogin nuoremmat lukijat (onko heitä) voisivat valaista, kuka on nykynuorison Mustanaamio?
Lukuhetket olivat minulla samanlaisia. Tietysti ehkä sillä erotuksella, että 1970-luvun mukulana juomana oli Rymd-jauheesta tehty mehu, tai mehun korvike, jota jokainen sen ajan heppu lienee juonut tankkiautollisen.
Vieras: Mielleyhtymiä voi asian tiimoilta tulla tietysti myös 1980-luvun saksalaiseen viiksiheavyyn.
Ano: Knatterton on varmaan eläkkeellä. En ole nähnyt Nikkeä aikoihin, mutta nyt kun otit asian puheeksi, niin tarkistin ja sitähän löytyy youtubesta vaikka kuinka. Täytynee ottaa uusintakierros jaksojen kanssa.
Ykä onnistui nyt kyllä kirjoittamaan kovin painavasti. Surkeaksi kieltämättä vetää. Näin kun tuossa pari sitaattia oli, niin paiskataampas oma:
“Some third person decides your fate: this is the whole essence of bureaucracy.”
-Kollontai Alexandra
Tervehdys, Vaitiolija. Ei huonompi sitaatti ensinkään. Vaikka se tulikin ihmiseltä joka oli kehittämässä ei-ihan-pientä byrokratiaa itsekin. Mutta hänellä oli varmasti näppituntumaa asiaan.
Niin minkälainen mahtoi olla Neuvostoliiton julkishallinto? Menikö siinä valtion ja NKP:n hallinto päällekkäin vai oliko ne sellaisia vierekkäisiä? Entäs alueiden ja paikallistasojen hallinto, neuvostotasavalloilla, tasavalloilla ja autonomisilla alueilla, oblasteilla ja kunnilla ja kaupungeilla? Oliko niillä oma hallinto vai puoluehallinto vai kumpikin? Natsi-Saksan hallinto perustui paljolti NSDAP:n puolueorganisaation hierarkiaan. Luullakseni. Siis puolueen piiriosasto hallitsi piiriä ja kunnalisosasto kuntaa tms.
Tervehdys, Vieras. Enpä ole ajatellut tuosta vinkkelistä, mutta näin äkkimiettimällä homma on saattanut mennä juuri niin kuin tuumit. Kun olihan siellä sitten sotavaltionkin puolella varsinainen sotakoneisto ja sitten erikseen poliittiset upseerit, muuistaakseni ihan pataljoona-, ettei komppaniatasalle saakka. Jos muistan väärin, niin saa korjata.
Johtopäätös! Knakkerttonin piirrossarjassa on kyllä se hieno puoli että se uppoaa sekä nöösipoikiin hassuna piirrosseikkailuna, mutta se toimii mainiosti myös sellaiselle jolla aivosolut ovat ehtineet jo jonkin verran marinoitua, koska joka ikinen jakso sisältää vaikka kuinka paljon pikkutuhmaa ja ovelaa huumoria joka nuoremmilta menee pääosin täysin ohi ja yli.
Ja suomenkielisessä versiossa Jarmo "salkkareiden Seppo" Kosken kerronta toimii mainiosti.
- lihapuhe
Mitäs nykyään Niilo Pielinen ja kumppanit hommaa? ...
Tervehdys Lihapuheelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Lihapuhe: Just näin, ja ymmärtääkseni alun perin sarjakuvana julkaistu Knakkerton oli kai tarkoitettu itsessään parodiaksi sarjakuvista. Idea onnistui vain puoliksi ja siitä tuli itsessään suosittu sarjakuva ja sitten piirrossarja.
Ano: Hotellin respan saamien tietojen mukaan Niilo Pielinen perusti osakeyhtiön Pikon ja Fantasion kanssa ja porukka pitää menestyksekästä marsupilamikenneliä.
"Sankareitten aika oli lopullisesti ohi, ja virkamiesten aika oli alkanut."
Kun vaan olisikin virkamiehet, mutta kun siellä on niin paljon niitä virkanaisiakin...
"Sankareitten aika oli lopullisesti ohi, ja virkamiesten aika oli alkanut."
Kun vaan olisikin virkamiehet, mutta kun siellä on niin paljon niitä virkanaisiakin...
Tervehdys, Ekku. Joo, ja ne niitä varsinaisia perkeleitä välillä osaavat ollakin.
Lähetä kommentti